Sirpa Pietikäinen, europarlamentaarikko Aidosti asiallasi

Liikunta vaaraksi muistisairaille?

 

 

 

Viime viikolla uutisoitiin sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltavasta laista, jolla rajoitettaisiin merkittävästi potilaiden itsemääräämisoikeutta. Tämä tehtäisiin laillistamalla pakkokeinojen käyttö erityisesti muistisairaiden ja kehitysvammaisten hoidossa.

 

Asia ei tietenkään ole täysin uusi. Perusoikeuksia rikotaan jo nyt. Kemiallinen tai fyysinen sitominen ovat valitettavasti arkipäivää Suomessa. Näitä toimenpiteitä perustellaan usein potilaan omaan turvallisuuteen vetoamalla. Joskus toki sellaisiakin tilanteita on, mutta todellisuudessa lainvalmistelussa on kyse paljon raadollisemmasta asiasta; siitä, että laitoksilla ei ole riittävästi resursseja, eikä sitä kautta riittävästi osaavaa henkilökuntaa.

 

On järkyttävää, jos todella olemme päätymässä siihen, että resurssipulaa paikataan laillistamalla ihmisen perusoikeuksien riistäminen. Vankien oikeudesta saada liikuntaa pidetään kiinni, mutta vanhusten kanssa se ei ole niin tarkkaa?

 

Ratkaisu ongelmiin ei todellakaan ole pitkä narukäärö. Tutkimuksia ikäihmisten ja muistisairaiden laadukkaasta hoidosta on hyllytolkulla. Ikäihmisiä hoitaviin laitoksiin pitäisi palkata muistihoitajia, jotka osaavat kommunikoida muistisairaan kanssa. Ahdistunut ja äänekäs muistipotilas ei kaipaa piikkiä tai rannesiteitä, vaan kävelyttäjän ja kuuntelijan.

 

Ministeriön työryhmän alustavat esitykset potilaiden itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta ovat mielestäni perustuslain vastaisia. Työryhmän suunnitelmat uhkaavat laillistaa perusoikeusloukkaukset juuri niiden ihmisryhmien kohdalla, jotka eivät osaa niitä puolustaa tai itselleen vaatia.

 

Perusoikeus tarkoittaa, että jokaisella naisella ja miehellä on taustasta riippumatta yhtäläiset, loukkaamattomat oikeudet. Hoitaja, joka sitoi levottoman lapsen ruokailun ajaksi tuoliin, sai rangaistuksen. Lapsetkin voivat olla yliaktiivisuudella olla vaaraksi itselleen. Mutta aivan oikein, ei näissäkään tilanteissa saa pakkokeinoja, kuten sitomista, käyttää vain siksi ettei ole riittävästi osaavaa henkilökuntaa. Miksi sitten levottoman muistisairaan kemiallinen sitominen sänkyyn tai fyysinen sitominen kaatumispelossa tuoliin tulisi hyväksyä ja laillistaa muistisairaiden kohdalla?

 

Aktiivisen ikääntymisen teemavuoden tavoite koko Euroopassa on ikäihmisten perusoikeuksien vahvistaminen. Mallioppilaana tunnettu Suomi on pian maineensa menettänyt.

 

Hallituksen tulee puhaltaa pilliin pikaisesti ja laittaa peli poikki. On vanha totuus, että yhteiskunnan sivistyksen tason tunnistaa siitä, miten se huolehtii lapsistaan ja vanhuksistaan. Sivistyneellä Suomella on pitkät perinteet. Sellaisesta Suomesta tulee pitää kiinni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala

Sirpa, paneuduin aiheeseen juuri tänään. En tiedä onko sitä tutkittu miksi dementoitunut potilas lähtee harhailemaan hoitokodista, minne hän on menossa? Muuta olen aika usein kuullut tähän liittyvän sanan ”kotiin” – vanhus on siis lähdössä hoitokodista ja menossa kotiin.

Media ei tätä vanhuksen harhailun tai lähdön syytä juuri mainitse, minä en ainakaan ole törmännyt tällaiseen uutiseen. Media antaa käsityksen että potilaat on lukittava, sidottava tai heidän liikkumisvapauttaan on muuten rajoitettava.

Totuus lienee, että panostamme tässäkin asiassa seurauksiin näkemättä syitä. Vanhustenhoidossa olosuhteet on saatava kodinomaisiksi, niin että vanhus kokee hoitopaikan kodikseen.

Tämä on meidän kaikkien yhteinen asia, jokaisella on vanhemmat ja kerran meistä kaikista tulee vanhuksia, joten meidän kannattaa ajatella tätä itsekkäästi myös omaksi hyväksemme.

Käyttäjän Sweep kuva
Kai Samanen

Kukapa voi enää kokoomukseen luottaa yhdessäkään asiassa. Viimeisessä kappaleessa mainittuihin asioihin ja periaatteisiin kokoomuksella ei ole enää mitään tekemistä. Kokoomus jos mikä on julkisten hyvinvointipalveluden romuttaja nro 1. Kokoomus voi toki ryhdistäytyä ja ottaa vanhuspalvelulakiin mukaan vähimmäishoitajamäärät. Niin yksinkertaista se on.

Merja Heikka

Kiitos Sirpa Pietikäinen. Tämä on tärkeä asia. Inhimillinen vanhuus on jokaisen perusoikeus. Nyt vaikuttaa siltä, että mitä heikompi ja avuttomampi ihminen on, sitä arvottomampi.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Olen 44 vuotta ollut töissä psykiatrian eri verkoissa. Viimeiset 28 vuotta olen myös ollut mukana päättämässä kunta-, alue- ja EU-tasolla näistäkin Pietikäisen mainitsemista asioista.

Olen mietteissäni seurannut Euroopan kidutuksen vastaisen komitean (CPT) moitteita, joita se on jakanut tahdosta riippumattoman hoidon toteutustavoista Suomessa.

Vielä mietteliäämmäksi olen tullut, kun olen kokenut, mitä moitteet sitten IRL (oikeassa elämässä) ovat periferiassa saaneet aikaan (ainakin psykiatriset sairaalat on onnistuttu tyhjentämään lääkäreistä).

Minusta tuntuu, ettei Pietikäinen tunne tahdosta riippumattoman hoidon nykytodellisuutta.

Hän ei myöskään mainitse, että valmistelussa on kyse myös mm alkoholistiäidin tahdonvastaisesta hoidosta raskauden aikana.

Koko paketti on aika laadukkaassa valmistelussa ja arvaukseni on, että ennenkuin se laiksi asti kypsyy, monta uutta huolta on pöydällä (esim se, että maassa on sallittua avustettu itsemurha, joka on avannut julkisuuteen tullessaan melkoisen pandoran lippaan).

Koska Pietikäinen tuntee EU:n lainsäädännän prosessin, odottaisinkin nyt häneltä kannanottoa siihen, miten asia "Helsingin julistuksen hengessä" hänen mielestään tulee ratkaista, kun samanaikaisesti mm kaikki mielisairaalat maassa tullaan lakkauttamaan.

Mielestäni Pietikäinen ei tunne tämän asian arkea, joten suosittelen lämpimästi perusteellista perehtymistä: tilaisuus siihen asemassanne järjestyy varmasti.

Voisitte kokeilla vaikkapa Törnävän, Hesperian tai Auroran sairaaloita tai jotain suurehkoa dementtien vanhusten hoitolaitosta ("kuntoutuskoti").
Myös jokin tuhansista yksityisistä "säilömöistä" voisi avata silmiä.

Myös CPT:n kotisivuilla kannattaa aika pitkään ja syvällisesti viivähtää.

Pirkko Leskinen

Kiitos Sirpa, kun nostit esille lakivalmistelun potilaan ja sosiaalihuollon asiakkaan perusoikeuksien rajoittamisesta välttämättömän hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi. Mediaa tämä pakkokeinojen lakivalmistelu ei ole kiinnostanut, ainoastaan esitys päihdeäitien pakkohoidosta ylitti uutiskynnyksen.

Olin pari viikkoa sitten STM:n itsemääräämisseminaarissa, jossa piti pohdittaman miten vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Asiakkaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisen sijaan luonnos lakiesityksestä ennemminkin vahvistaa pakkokeinojen ja rajoitusten käyttöä luettelemalla millä kaikilla keinoilla voidaan asiakasta rajoittaa. Lakiesitysluonnos oli täysin hajallaaan, ja ihmisoikeusnäkökulma vielä hakusessa.

Perustuslain 7 § mukaan

"Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen,
koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella
ihmisarvoa loukkaavasti.
Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta
riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.
Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin.
Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen
tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla."

Tämä pykälä ei toteudu kehitysvammaisten tai muistisairaiden elämässä. Monen autistin ja kehitysvammaisen näkökulmasta tämä pykälä on lähinnä vitsin tasolla.
.
Esitetyillä rajoitusesityksillä ollaan nyt laillistamassa jo käytössä
olevia, perusoikeuksia loukkaavia "hoito"keinoja. Päinvastoin pitäisi
miettiä, miten näistä laitoskäytännöistä päästään eroon avohuollossa.
Nyt esitetään käytettäväksi vahvinta valtaa heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan.

Lakia on tarkoitus soveltaa henkilöihin, jotka eivät kykene ymmärtämään tekojensa seurauksia (muistisairaat ja vaikeasti kehitysvammaiset) kuka
testaa ja miten? Lakia on tarkoitus soveltaa laitoksissa, asumispalveluissa, päivä- ja työtoiminnassa ja kotipalvelussa. Pakkokeinot tulevat siis asiakkaan kotiinkin?

Valmisteilla olevan lainsäädännön tavoitteena on vahvistaa
asiakkaan itsemääräämisoikeutta, tukea hyviä hoitokäytäntöjä ja
vastata perustuslain, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja YK:n
vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen vaatimuksia.

Onko helpompi kirjata itsemääräämisoikeuden rajoituksia kuin keinoja
vahvistaa itsemääräämisoikeutta? Rajoitusten listaaminenkaan ei toki
helppoa ole, kemiallista sitomista ei vielä ollut otettu rajoitusten piiriin, (WHO on listannut kemiallisen kaltoinkohtelun)
Yhteydenpidon rajoitukset oli listattu omaisuuden haltuunoton
yhteydessä, siis kännykän poisottona.
Kuitenkin sekä lastensuojelulaissa että mielenterveyslaissa
yhteydenpidonrajoituksesta on kaksinkertainen valitusoikeus, HO ja
KHO.
Kehitysvammaisten ja muistisairaiden kohdalla yhteydenpidonrajoitus napsahtaa nopeasti omaisille, jos nämä uskaltavat puuttua kehitysvammaisen tai muistisairaan läheisensä ylilääkitykseen tai muihin pakkokeinoihin.

Oikeussuoja ja valitustiet olivat vielä käsittelemättä, kuka on oikeutettu valittamaan kehitysvammaisen tai muistisairaan itsemääräämisoikeuden rajoituksista
Tänä päivänä vannotaan omavalvonnan nimeen, elintarvikealalla tai lentoliikenteessä tai lentokoneiden huollossa se voikin toimia, mutta sosiaalipuolella omavalvonnassa pukki on kaalimaan vartijana.
Lex Sarah- eli työntekijöiden velvollisuus ilmoittaa asiakkaan kaltoinkohtelusta sekä laillistettu omaisvalvonta tarvitaan omavalvonnan rinnalle.

Vanhuslakiin pitäisi säätää oikeus ulkoiluun, oikeus riittävään ravintoon ja oikeus omaisten läheisyyteen.

Käyttäjän JyrkiKorkeila kuva
Jyrki Korkeila

Tätä lainsäädäntöä omasta näkövinkkelistäni (Alzheimer potilaiden omainen ja psykiatrian professori) on ensinnäkin hyvä, että rajoittamistoimia seurataan. Tämä lakialoite ei tarkoita, että syntyisi mitään uusia oikeuksia tai käytäntökä sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköille rajata vanhuksia. Suomessa ei ole ollut lainsäädäntöä, jonka perusteella valvottaisiin rajoittamistoimien käyttöä sosiaalihuollossa tai muualla terveydenhuollossa (esim. teho-osastoilla rajoittamistoimet ovat arkipäivää, jottei levoton/sekava potilas revi infuusioletkujaan irti). Tavanomaisia rajoittamistoimia vanhusten huollossa ovat esim. tuoliin sitominen, jotta asianomainen ei putoaisi lattialle. Tuoliin taas nostetaan, jotta ei olisi koko ajan sängyssä. Toiseksi hoitokodeissa on pidettävä ovia osalla osastoista lukossa, jotta aikaan ja paikkaan orientoitumattomat vanhukset eivät katoaisi ja eksyisi.

Mitään uutta rajoittamista tai vanhusten ulkona liikkumismahdollisuuksien rajaamista ei tässä ole määrä toteuttaa vaan sitä, että rajoittavat toimet kirjataan, jotta niiden käyttöä voidaan seurata ja valvoa.

Toimituksen poiminnat

Sivut