Sirpa Pietikäinen, europarlamentaarikko Aidosti asiallasi

Arktiselle onnettomuus olisi katastrofi

Arktinen puhuttaa edelleen: eilisessä Euroopan parlamentin täysistunnossa keskusteltiin Greenpeace-aktivistien vangitsemisesta Venäjällä. Oli Greenpeacen harjoittamasta suorasta aktivismista mitä mieltä tahansa, kaksi asiaa on selvää.

 

Ensimmäinen näistä liittyy Venäjän toimiin tapauksessa: maan toiminta on ollut täysin suhteetonta Sini Saarelan ja muiden henkilöiden tekoihin nähden ja EU:n tulee puolustaa tässä, kuten muissakin kannanotoissaan, vahvasti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmaa.

 

Toinen selvä asia on, että arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä on syytä olla kiinnostunut - ja huolissaan.

 

Maapallon löytymättömistä öljyvaroista yli 10 prosenttia arvioidaan olevan arktisella alueella. Öljyn hinnan nousu on tehnyt alueen öljyvarannoista himoitun kohteen. Vaikeat olosuhteet ja korkeat kustannukset ovat pitäneet porauslautat viime vuosiin saakka pois arktisilta vesiltä sitten 70-luvun öljykriisin. Paineet hyödyntää alueen luonnonvaroja herättää useita ympäristönsuojelun kannalta olennaisia kysymyksiä – samalla, kun pohjoinen arktinen on yhä tärkeämpi osa kansainvälistä valtapolitiikkaa.

 

Tämän vuoden toukokuussa Euroopan parlamentti otti kantaa avomerellä – myös Jäämerellä – tapahtuvaan öljynporaukseen.

 

Kannatan varovaisuusperiaatteen mukaista politiikkaa arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämisessä. Tehokkaan ympäristönsuojelun varmistamisen myös pahimmassa tapauksessa – mittavan onnettomuuden tapahtuessa – tulee olla lähtökohta kaikelle alueella tapahtuvalle taloudelliselle toiminnalle.

 

Arktinen ekosysteemi on äärimmäisen herkkää ja puhdistumisajat ovat muuta avomerta pidemmät. Pahimmillaan onnettomuudessa tuhoutuva alueen lajisto ei toivu ympäristökatastrofista koskaan.

 

Esimerkiksi Shellin vastoinkäymiset Alaskan valloituksessa havainnollistavat käytännössä, ettei arktinen öljynporaus onnistu perinteisellä teknisellä osaamisella. Viimeistään BP:n Meksikonlahden onnettomuus osoitti, ettei avomeriporauksessa kohdattuihin ongelmiin ole jäämeren ulkopuolellakaan helppoja teknisiä ratkaisuja.

 

Öljynporauksen ympäristöulottuvuus oli parlamentin toukokuisen mietinnön keskeisiä kohtia. Kyse ei ole siitä, etteikö arktista aluetta voisi hyödyntää; kyse on siitä, mitkä ovat vastuukysymykset ja pelisäännöt.

 

Kannatin parlamentin mietintöön lisäystä, jossa EU:lta vaadittiin vahvempaa vastuullisuutta: unionin tulisi pyrkiä varmistamaan alueen ympäristönsuojelu kaikessa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa, etsintä mukaan luettuna. Kun otetaan huomioon ne katastrofaaliset seuraukset, mitä suuronnettomuudella olisi tälle erittäin herkälle ekosysteemille, tulisi sekä alueella toimivien jäsenvaltioiden että muiden arktisen alueen valtioiden pidättäytyä myöntämästä lupia alueelle toteutettavalle avomeritoiminnalle, niin kauan kun onnettomuuksien tehokasta torjuntaa ei voida varmistaa. Valitettavasti tämä kanta ei saanut parlamentin enemmistöä tuolla kertaa taakseen.

 

Pohjoisen alueen hyödyntäminen on myös kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ongelmallista. Toisin kuin Etelämanteretta, aluetta ei koske yksiselitteinen kansainvälinen sopimus, jossa alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä tai vastuukysymyksistä olisi sovittu. Etelämanner-sopimuksessa ympäristönsuojeluun on otettu varovaisuusperiaatteen mukainen, tiukka lähestymistapa. Esimerkiksi sopimukseen 1998 voimaanastunut lisäpöytäkirja kieltää kaivostoiminnan alueella seuraavaksi 50 vuodeksi, minkä lisäksi pöytäkirjassa asetetaan tiukat rajat muullekin alueella tapahtuvalle ihmistoiminnalle.

 

Etelämantereen sopimusmalli tuskin on kopioitavissa pohjoiselle napa-alueelle. Toisin kuin Etelämantereella, jossa ei ole suvereenien valtioiden alueita, pohjoisella vastakappaleella kahdeksan valtion talousvyöhyke- ja mannerjalustaoikeudet ulottuvat pitkälle arktisille alueille. Tästä huolimatta ja erityisesti ympäristöuhkiin vastaamiseksi on niin EU:n kuin Suomenkin intresseissä alueen hyödyntämistä koskeva kansainvälinen sopimus.

 

Kysymys on myös eettinen: jos käy ilmi, ettei öljynporaus alueella voi tapahtua muutoin kuin mahdollisesti äärimmäisten korkeiden ympäristöuhrausten hinnalla, ei tähän tulisi lähteä. Alueen hyödyntäminen ei voi tapahtua pelkästään lyhytnäköisen talousedun nimissä.

 

Kokonaan toinen kysymys on se, miten tämä kaikki asettuu ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun. Jos olemme tosissamme ilmastonmuutosta koskevien kansainvälisten sitoumustemme kanssa ja tavoittelemme vähintään 80 prosentin leikkauksia hiilidioksidipäästöihimme vuoteen 2050 mennessä, tulee arktinen öljy jättää sinne, minne se kuuluu: syvälle maan alle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän tapiosimonen kuva
Tapio Simonen

Kommentti viimeiseen kappaleeseen (hiilidioksidi/ilmaston lämpeneminen)

HIILIDIOKSIDI ON KASVIEN RAVINTOAINE, EI KATASTROFIN AIHEUTTAJA

Globaalit lämpötilat eivät ole enää kohonneet 2000-luvulla, vaikka hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on tasaisesti noussut. Nämä mittaustulokset poistavat, ainakin osittain, ”ihmisen syyllisyyden”, jota ”konsensustutkijat” markkinoivat.

CO2-pitoisuuden tuplaantuminen (”ilmastoherkkyys”) voisi nostaa ilmaston lämpötilaa vain noin yhden celsius asteen verran. Vesihöyry on huomattavasti hiilidioksidia voimakkaampi ”kasvihuonekaasu”, ja sen (vaihteleva) pitoisuus ilmakehässä on huomattavasti suurempi kuin CO2:n (0.04%). Vesihöyryn ja pilvisyyden (pilvet ovat aerosoleja) merkitys ilmaston säätelyssä on merkittävämpää kuin ”kasvien polttoaineena” toimivan hiilidioksidin.

Maaliskuussa hiilidioksidia (keltainen) on korkea pitoisuus pohjoisella pallonpuoliskolla kasvullisuuden (vihreä) ”uinuessa”.

http://jonova.s3.amazonaws.com/graphs/co2/co2-vege...

Elokuussa pitoisuus on pienentynyt hiilidioksidin toimiessa kasvien ”polttoaineena”.

http://jonova.s3.amazonaws.com/graphs/co2/co2-vege...

VIDEO

http://www.youtube.com/watch?v=2Vkeg_8URi0

Pitoisuus on kasvanut vuosien kuluessa tasaisesti. Vuotuinen kierto.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/fc...

Viimeaikaiset muutokset maan ilmakehän CO2-pitoisuuksissa. Kuukausittaiset hiilidioksidin pitoisuusmittaukset näyttävät pientä vuodenaikojen mukaan tapahtuvaa oskillaatiota eli heilahdusvaihtelua, jonka huippukohta on pohjoisen pallonpuoliskon myöhäiskevään aikaan. CO2-pitoisuudet laskevat kasvukauden aikana, kun kasvillisuus sitoo hiilidioksidia ilmakehästä.

LÄHDE: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiilidioksidi

Hiilidioksidi-pitoisuuden noususta huolimatta globaalit lämpötilat eivät ole enää nousseet, maapallon lämpeneminen on tasaantunut.

http://www.climate4you.com/images/HadCRUT4%20Globa...

Tämä tarkoittaa, että luonnolliset tekijät ”rulettavat”, ainakin toistaiseksi 2000-luvulla.

Vain ja ainoastaan tulevaisuuden lämpötilamittaukset kertovat, alkaako lämpeneminen uudelleen ja kuinka suuri on hiilidioksidipäästöjen osuus mahdollisessa lämpenemisessä. Tietokoneilla tehdyt skenaariot tai katastrofilla pelotteleminen eivät sitä kerro.

Joka tapauksessa, maapallon lämpenemistä on yliarvioitu.

Käyttäjän tapiosimonen kuva
Tapio Simonen

Kaikki linkit eivät jostain syystä toimi, mutta eiköhän se varsinainen asia siitä käy ilmi.

Käyttäjän IiroOrava kuva
Iiro Orava
Käyttäjän tapiosimonen kuva
Tapio Simonen

ILMASTOREALISMIA

Kommentti edelleen vikaan (kahdessa merkityksessä!) kappaleeseen:

Koska noin 15 vuoteen ei ole tapahtunut merkittävää lämpenemistä ja noin kymmenen viime vuoden aikana lämpötilat ovat tasaantuneet (tai lämpeneminen on jopa pysähtynyt - ainakin toistaiseksi); on ”tiettyjen tahojen” tehtävä nopeasti, ”vihreään maailmanjärjestykseen” perustuvaa, hyvinvointiyhteiskunnan tuhoavaa, ilmastopolitiikka (nopeasti), niin ettei kansalaisille selviä sen epäoikeudenmukaisuus!

(suomalaisten hiilidioksidi-päästöt muiden päästöihin verrattuna ovat promille-luokkaa).

SUOMALAISTA ILMASTOREALISMIA (laskelmien suuruusluokka pitää edelleen paikkansa)

1.EU:n ohjelmalla (esimerkiksi ilmastotalkoot 20-20-20) maapallon päästöt vähenisivät (arviolta) noin 3 prosenttia.

2.Suomen osuus EU:n kokonaispäästöistä (13.8% maailman kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2005) on suuruusluokkaa 1.0 prosenttia.

Vertailuna mainittakoon (vuodelta 2005) Kiina ja Yhdysvallat noin 19%, Intia 4.9%, ”muut kehitysmaat” 25%, ”muut teollisuusmaat” 6.3%, Venäjä 5%, Japani 3.5% ja ”köyhät maat” 3.5%.

3. Jos onnistuisimme MALLIOPPILAANA pudottamaan omat päästömme tavoitetasolle vuoteen 2020 mennessä (ja JOS hiilidioksidi ylipäätänsä lämmittää ilmastoa kuten IPCC väittää), maapallon keskimääräinen lämpötila alenisi tyyliin 0.0005 celsius astetta!

4. Suomen vaikutus olisi siis suuruusluokkaa 0.001 C astetta! ONNEKSI OLKOON!

Kaiken kukkuraksi: SUOMI hyötyisi ilmaston lämpenemisestä!

Käyttäjän tapiosimonen kuva
Tapio Simonen

Vielä kommentti viimeiseen kappaleeseen (hiilidioksidi/ihminen/IPCC).

”Arktisesta hysteriasta” olen (ainakin osittain) samaa mieltä: ei kai kukaan haluaisi öljykatastrofia mihinkään merialueelle tai maalle, eiköhän se ole selkeää ”pässin lihaa”.

ONKO IPCC:n ILMASTO-RAPORTTI LAADITTU TYHMILLE?

ONKO ILMASTOPOLITIIKALLA KANSALAISTEN TUKI?

http://www.korhola.com/lang/fi/2013/09/korhola-kys...

IPCC: n POLIITTINEN DOKUMENTTI MYRKYTTÄÄ MIELET JA AIHEUTTAA HYSTERIAA

YK:n ilmastopaneelin RAPORTTI (27.9.) on ilmastokatastrofi-pelottelijoiden (alarmistien) propagandaa ja ihmisten mielet myrkyttävää fantasiaa.

Alla linkatussa artikkelissa eli ”kissan pöydälle nostamisessa” on ”SUURESSA MAAILMASSA” yli 4 000 kommenttia, mutta Suomen valtamedian (geneettisistä syistä) älyllisesti jälkeenjääneet toimittajat paukuttavat päätään HIILIDIOKSIDIN aiheuttamasta (!) maapallon kärventymisestä ja ihmiskunnan tuhoutumisesta.

Syyt maamme valtamedian toimittajien tyhmyyteen löytyy Suomen geneettisestä eristyneisyydestä ja näiden toimittajien geeniperimän ja sosiaalisen ympäristön vuorovaikutuksesta. Tämä ei-toivottuun tulokseen johtanut geenien ja ympäristön vuorovaikutus aiheuttaa sen, että heidän ymmärryksensä riittää vain ”yhden totuuden” julistamiseen.

Kriittinen suhtautuminen tai tutkiva journalismi puuttuu Suomesta (älyllisyyttä vaativissa asioissa) lähes kokonaan.

Täyspäisten ihmisten (toimittaja ja meppi) ajatuksia:

http://blogs.telegraph.co.uk/news/jamesdelingpole/...

http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/150267-...

Linkit (ensimmäinen kommenttini) toimivat täällä:

http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/150267-...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Arktinen alue pitäisi säilyttaa valaiden, jääkarhujen, taskurapujen, hylkeiden, ja ihmeellisten lintujen reviirinä, kaikkien arvokkaiden kalojen. Jotkut ihmiset luulevat olevansa luomakunnan herroja.
Käskikö Jumala: HYÖDYNTÄKÄÄ! Niin ettei jäljelle jää hänen luomistyöstään mittään.

Toimituksen poiminnat

Sivut