Kööpenhaminan kokous pettymys, mutta ei täydellinen epäonnistuminen
”Tästä rikoksesta ihmiskuntaa vastaan me ansaitsisimme tuomion – ja kyllä me ainakin rangaistuksen saamme, ihan kaikki”, sanoi eräs taustaneuvottelija viime yönä käytävällä samalla kun Kööpenhaminan sitoumuksen teksti alkoi olla valmis. Kommentti kuvannee hyvin monien ilmastokokoukseen osallistuneiden tunnelmia.
Erimielisenä laihoihiin tuloksiin päättynyt ilmastokokous merkitsi tiedoksi loppuasiakirjan, Kööpenhaminan sitoumuksen (”Copenhagen Accord”) tiedolla sitä kannattavista ja vastustavista maista. Poliittisessa julistuksessa tavoitellaan ilmaston lämpenemisen rajoittamista alle kahteen asteeseen ja sopimusta seuraavassa osapuolten kokouksessa vuoden kuluttua Meksikossa. Maiden ilmoittamat vähennystavoitteet listataan kahdessa liitteessä erikseen teollisuusmaille ja kehitysmaille vapaehtoisena mahdollisuutena. Maiden jo nyt kertomat erilaisiin pohjiin perustuvat päästövähennystavoitteet ilmoitetaan listoihin ensi vuoden tammikuun loppuun mennessä. Rahoituksesta todetaan jo esillä olleet sata miljardia vuoteen 2020, josta EU:lta 10.6 mrd, Japanilta 11 mrd ja USAlta 3.6 mrd ovat jo nyt luvattuja. Päästöjen valvonnan eli verifikaation, metsien suojelun ja hiilimarkkinoiden osalta pohja on hyvin yleisellä tasolla ja epätarkka.
Mitään uutta aiempiin ilmoituksiin tai sitoumuksiin nähden ei siis sovittu. Ei edes kaikkea aiemmin mm. edellisessä Balin kokouksessa luvattua. Kööpenhaminan tulos on suuri pettymys. Mielestäni sitä ei kuitenkaan ole syytä leimata täydelliseksi epäonnistumiseksi. Sitoumuksen aikaansaaminen parantaa edellytyksiä Yhdysvaltojen kansallisen lainsäädännön läpimenolle ja näin toivottavasti myös USA kunnianhimoisempia tavoitteita COP-16-neuvotteluissa jatkossa. Myönteistä on myös se, että Kiina ja Intia ovat mukana päästövähennyksissä toisin kuin ennen.
Lopputulos ei ole vastaaviin sopimusneuvotteluihin osallistuneille täydellinen yllätys YK-neuvotteluissa, kun muistetaan ”kansalliset poliittiset realiteetit” neuvottelujen taustalla. Kööpenhaminan tulos oli voitto kansallisten ja ryhmäintressien puolustamiselle sekä pikkupolitikoinnille niin EU:n, USA:n, Kiinan kuin G-77 kehitysmaaryhmän osalta. Kokouksessa voittivat muutosvastarinta ja ymmärtämättömyys, niin kuin yleensä suurten haasteiden edessä.
Ympäristöneuvotteluiden rakenteellisen ongelman kertoo ytimekkäästi Kiinan pääministerin tyytyväisyys pienessä piirissä syntyneestä Kööpenhaminan sitoumuksesta onnistumisena, koska kaikki säilyttivät pohjalinjansa ja jonkinlainen yhteinen tulos kuitenkin saavutettiin. Kun kenenkään ei tarvitse tehdä enemmän kuin tahtoo, kaikki menee hyvin. Poliittiset päättäjät ja valtioiden johtajat ovat kykenemättömiä nousemaan omista pikkuintresseistään ja ratkomaaan kaikkia yhteismitallisesti kohtaavaa ongelmaa sen vaatimalla tasolla.
Globaalissa, mahdollisesti koko elämää uhkaavassa haasteessa ei riitä, ettei tarvitse tehdä enemmän kuin huvittaa. Kaksi kertaa viikossa postilaatikolle kävely ei nosta kuntoa riittävästi maratonia varten. Ongelma ei ratkea sillä että lisätään kolmaskin kerta ja sanotaan että saavutettiin merkittävä edistys edelliseen verrattuna ja palataan asiaan vuoden kuluttua.
Rahoitusmarkkinoiden kriisin osalta ei todettu, että jatketaan neuvotteluja ja palataan vuoden kuluttua asiaan. Vuoden kuluttua palaaminen kun ei auta, jos pankit ja koko rahoitusjärjestelmä kaatuvat dominona päivissä tai viikoissa. Ilmastomuutoksen ratkomisen aikarajat alkavat myös paukkua, ja jos kohta ei luvata ja toimita niin toimet eivät ehdi auttaa.
Nykyinen neuvottelumekanismi ja kansallisdemokratioiden kyky ratkoa globaaleja massiivisia ongelmia antaa aihetta huoleen. On syytä vakavasti pohtia miten Meksikon ilmastokokoukseen mennessä uudistetaan ilmastosopimuksen (ja muiden ympäristösopimusten) tehotonta neuvottelurakennetta ja sen valmistelua, malleja kyllä on.
Toivoa ei ilmastopolitiikassakaan kannata kuitenkaan menettää. Meillä on tarvittavat resurssit, tieto mitä pitää tehdä, teknologia miten haasteeseen vastaamme ja jopa rahat. Meillä on myös yhä laajempi, aktiivisempi ja viisaampi globaali kansalais- ja bisnesyhteisö, joka ymmärtää, osaa ja toimii yhdessä jo ilmastomuutoksen torjumiseksi. Kohta muutosvastarinta on enää marginaalinen vähemmistö.
Samalla kun osallistujat pakkaavat laukkujaan ja lähtevät Kööpenhaminasta, prosessin on jatkuttava: kansallisen ja kansainvälisen tietoisuuden ja kansalaismielipiteen vahvistamisen, seuraavan neuvottelukierroksen valmistelun ja ekotehokkaan talouden puitteiden rakentamisen lainsäädäntöä ja tukia uudistamalla.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tuota noin, ei kai Kiina luvannut vähennyksiä? Kiinan lupaukset kai koskivat kahta seikkaa, eli ulkopuolisen tarkkailun sallimista ja sitä, että laskevat tuotantonsa hiili-intensiteettiä. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ole sama kuin vähennykset, sillä Kiina rakentaa kovaa vauhtia uutta voimalaitoskapasiteettia josta merkittävä osa olisi ydinvoimaa. Eli intensiteetin laskulupaus luultavasti tarkoittaa vain muutenkin päämääränä olevaa tehokkaampaa tuotantoa (myös energiantuotannossa) ei varsinaisen tupruttelun vähentämistä. Kiinan vuotuinen kasvu kun on jopa näin lama-aikana aika suurta, joten eiköhän tuo "lupaus" menee uuden tuotannon rakentamisen piikkiin, ilman että mistään vanhasta luovuttaisiin.
Mielenkiintoinen ilmiö, että G77-ryhmä oli ilmeisesti se pahin jarruttaja. Raha kelpasi, mutta omia tai edes muiden päästösitoumuksia vastustettiin (Hassin blog). Kuitenkin juuri kehitysmaiden on sanottu olevan suurimpia kärsijöitä jos lämpötila nousee.
Sitä saavat mitä tilaavat.
Kiitos hyvästä analyysistä. Kotimaisista tiedotusvälineistä on ollut vaikea saada selvyyttä, mitä siellä Kööpenhaminassa oikein saitte aikaiseksi. Sinun ja Hassin blogit avaavat neuvotteluja havainnollisesti. Hyvää kotimatkaa!
Köyhät maat haluavat vain rahastaa ilmastonmuutoksella, olen täysin varma että noin kolmen vuoden kuluttua köyhille maille annetusta rahasta ei ole ollut mitään hyötyä ja osa on mennyt vääriin taskuihin, aivan samalla tavalla kuin on tapahtunut vuosikymmenet esim. Afrikan maiden auttamisessa, yhtään maata ei ole noussut köyhyydestä. Muuten, miksi ketään ei puhu Venäjästä ja Venäjä on hyvin hiljaa ilmastomuutoskeskustelussa?
Ohops, korjataan tuo eka linkki:
http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/163910.shtml
Kommentti 5. Linkkisi kuvaa hyvin tilanteen naiviutta ja hurskastelevaa kaksinasmoraalia.
#1
Jos muistat niin eikö se ollut Reagan joka huiputti
Kiinan, maailman väkirikkaimman maan kapitalismin
tielle? Ehkä Ronald ajatteli että kiinalaiset ryhtyisivät
kuluttamaan kovasti amerikkalaisia tuotteita eikä
elintaso pääsisi laskemaan USA:ssa. Kuinkas kävikään?
tv. Vilho Kajaanista
PS. Keventääkseni Sirpan ja muidenkin mielipahaa
laitan liitteeksi mieliä kohottamaan Helmisaaren
Jaakon ja Gandhin Mohandaksen fiktiivisen keskustelun.
http://www.kaapeli.fi/eko.fi/chat/disc1/m-100-02-24-01.28.21-27208
No kyllähän te rangaistuksen ansaitsisitte hyväuskoisuudestanne.
Nyt kun ilmastokupla on puhkeamassa, seuraavaksi aletaan etsiä
syyllisiä.
Poliitikot tietysti väittävät päätöksiensä perustuneen senaikaiseen
tietoon.(tosin muunlaistakin tietoa oli saatavilla).
Aloitetaan sitten disinformaation pääjäkajasta Suomessa:
Ilmatieteen laitos ja media.
Päitä vadille!
Ilkka.
http://blogs.telegraph.co.uk/news/jamesdelingpole/100020126/climategate-...
No olihan se varmaankin pettymys palaveereilla siellä pakkasen ja lumen keskellä isolla valtuuskunnalla, varsinkin kun tuulikin taisi tuivertaa ilkeästi. No nyt on kuitenkin vahingosta viisastuttu ja ensi vuonna lennetäänkin takuulämpimään Meksikoon!
Pitäisi jättää palkka maksamatta huonoille neuvottelijoille kun epäonnistuivat! Lisäsivät vaan hiiltä ilmakehään lentomatkoillaan..
Vielä tässä "savuava ase"
http://icecap.us/index.php/go/joes-blog/are_we_feeling_warmer_yet/
Kun kerran on rahaa, niin sillä tulee rakentaa runsaasti uutta ydinvoimaa. Se on todella tehokas keino vähentää ympäristön saastuttamista.
Sirpa Pietikäisen puolue ja valintansa europarlamenttiin ovat jotakuinkin täydellisimmät epäonnistumiset mitä kuvitella saattaa. Tähän verrattuna kööpenhaminan ympäristöorgiat ovat loistava menestys. Mutta mietitään pieni hetki vihervasemmistolaisen "menestyksen" määritelmää:
Vihervasemmisto ei saanut lapioida satoja miljoonia yksinhuoltajien, eläkeläisten ja suomalaisten lapsiperheiden rahoja kehittyvien maiden ympäristöä tuhoavan teollisuuden rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi. Eikö ole surullista? No ei ole. Surullista on se kun nämä maailmaa reissaavat hurskastelijat käyvät mainostamassa Suomea ja sen elintasoa minkä rakentamiseen he eivät osallistu vaan ainoastaan elintasomme tuhoamiseen.
=> En nyt oikein ymmärtänyt. Pitikö Kööpenhaminan kokouksen olla avaus vai jokin urheilusuoritus?
Sirpa Pietikäinen:"Kööpenhaminan tulos oli voitto kansallisten ja ryhmäintressien puolustamiselle sekä pikkupolitikoinnille niin EU:n, USA:n, Kiinan kuin G-77 kehitysmaaryhmän osalta. Kokouksessa voittivat muutosvastarinta ja ymmärtämättömyys, niin kuin yleensä suurten haasteiden edessä."
=> Miksi kansalaisilleen vastuulliset hallitukset eivät olisi saaneet ajaa kansojensa etua, koska juuri sitä varten äänestäjät/tilanomistajat/armeijat ovat hallitukset valinneet? Miksi koko maailmassa hallitusten pitäisi vastustaa yleistä etua niin kuin Suomessa? Eikö tällaisen edellyttäminen olekin hegemonistista kulttuuri-imperialismia ja epäkansanvaltaa?
Sirpa Pietikäinen:"Ympäristöneuvotteluiden rakenteellisen ongelman kertoo ytimekkäästi Kiinan pääministerin tyytyväisyys pienessä piirissä syntyneestä Kööpenhaminan sitoumuksesta onnistumisena, koska kaikki säilyttivät pohjalinjansa ja jonkinlainen yhteinen tulos kuitenkin saavutettiin. Kun kenenkään ei tarvitse tehdä enemmän kuin tahtoo, kaikki menee hyvin."
=> Politiikka on mahdollisen taidetta ja talouskasvun pysäyttäminen Kiinassa johtaa ihmisuhreihin. Siksi talouskasvu on rauhanpolitiikkaa.
Sirpa Pietikäinen:"Poliittiset päättäjät ja valtioiden johtajat ovat kykenemättömiä nousemaan omista pikkuintresseistään ja ratkomaaan kaikkia yhteismitallisesti kohtaavaa ongelmaa sen vaatimalla tasolla."
=> Ja mikä jumalallinen (harha)näky, missio, edellyttää, että päättäjien pitäisi hylätä arkijärki? Onko kiire ja onko ilmastouskonto jokin, johon kaikkien pitäisi ehdottomasti uskoa, vaikka sille ei ole tieteelistä perustaa?
Sirpa Pietiläinen:"Globaalissa, mahdollisesti koko elämää uhkaavassa haasteessa ei riitä, ettei tarvitse tehdä enemmän kuin huvittaa. Kaksi kertaa viikossa postilaatikolle kävely ei nosta kuntoa riittävästi maratonia varten. Ongelma ei ratkea sillä että lisätään kolmaskin kerta ja sanotaan että saavutettiin merkittävä edistys edelliseen verrattuna ja palataan asiaan vuoden kuluttua."
=> Kööpenhaminen kokouksen hyvä puoli oli sen kattavuus (Satu Hassi: 192 valtiota, muut lähteet 194 valtiota). Asia on siis otettu puheeksi. Käsitykseni mukaan kuitenkaan esimerkiksi pätevästä hiililaskennasta ei ole vielä yksimielisyyttä tai vahvaa näkemystä. Esimerkiksi Suomen tapaan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä sijaitseva Venäjä halusi myös metsänsä mukaan laskelmiin päästöjä vähentävästi, koska ne ovat hiilinieluja. Tämä ei kuitenkaan tuntunut sopivan Leo Straniukselle.
Sirpa Pietikäinen:"Rahoitusmarkkinoiden kriisin osalta ei todettu, että jatketaan neuvotteluja ja palataan vuoden kuluttua asiaan. Vuoden kuluttua palaaminen kun ei auta, jos pankit ja koko rahoitusjärjestelmä kaatuvat dominona päivissä tai viikoissa."
=> Deflaatio iskee nopeammin kuin 5% puolessa vuosisadassa.
Sirpa Pietikäinen:"Ilmastomuutoksen ratkomisen aikarajat alkavat myös paukkua, ja jos kohta ei luvata ja toimita niin toimet eivät ehdi auttaa."
=> Mitkä ne rajat ajallisesti ja apokalyptisesti ovat?
Sirpa, oletkohan oikeassa puolueessa. Minusta et. Siksi epädemokraattisia ja ylimielisiä kommenttisi on. Ikään kuin Totuus oli valjennut Sinulle ja samanmielisille.
Tosin environmentalismi on perusluonteeltaan epädemokraattinen ja totalitaarinen liike.
Nyt kävi näin että kaltaisesi alarmistit (blogissa toistelet laveasti gramofonin lailla alarmistien ydinhokemia) hävisivät informaatiosodan.
Minusta tuntuu että uhoilet ja jopa jotenkin peitetysti uhkailet. Aliarvioit pahasti meidän kansalaisten osaamista ja älykkyyttä. Miljardeilla euroilla rahoitettu ilmastopropaganda kaatui Internetiin ja sen valtavaan joukkovoimaan. Tämä "marginaalinen vähemmistö" on paremmin perillä asioista kuin Sinä ja kaverisi.
Koeta skarpata jos aiot parantaa katu-uskottavuuttasi. Alarmististen hokemien toistelu ei sitä ole. Myönnä ihan aluksi että skeptikoiden puheissa on paljon perää.
Epäilemättä indoktrinaatio saa jatkossa paljon voimakkaampia muotoja, mihin viittaatkin. Varmaan siellä porukoissa mietitään uusia disinformaaton ja sensuurin kombinaatioita. Tämä on kuitenkin väärä tie.
Olen ihmetellyt millä opeilla 1900-luvulla pariinkin kertaan kansanjoukot saatiin mobilisoitua taikauskoisen hysterian taakse. Internet on kuitenkin nykyaikana kova haaste. Me tavikset olemme nyt hereillä ja valppaina. Ilmastopropagandan tasoa pitäisi olennaisesti nostaa, nyt Sinunkin pelottelu ja uho on samaa tasoa kuin Terijoen hallituksella. Avainhenkilöt pitäisi vaihtaa uskottavampiin ja kompromissihakuisiin ja myöntää, että skeptikoiden puheissa on suurin osa totta. Näin voisi ehkä päästä eteenpäin. Muuten te alarmistit vain hakkaatte päätänne siihen mäntyyn josta lustonäyte on otettu.
Minusta Kööpenhamina oli loistava menestys, sillä se meni niin kuin pitikin.
Mitä mieltä Sirpa olet puoluetoverisi Tuulikki Ukkolan esille nostamasta todellisesta ongelmasta ilmastonmuutoskysymyksessä?
Tuulikki Ukkola eduskunnassa 2.12.2009
Tuulikki Ukkola /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Kiitoksia demareille, että jonkinlaista säpinää tähän keskusteluun tuli. Tämä ryhmäpuheenvuorojen aika ja pääministerin ja ministerien puheaika oli kuin hartauskokouksessa. Kaikki todistivat samaan suuntaan: me uskomme, me uskomme.
Herra puhemies! Miksi tässä keskustelussa ei ole ollenkaan tuotu esille esimerkiksi niitä vaihtoehtoisia ajatuksia, toisin ajattelevien tutkijoitten tietoja siitä, että maapallon lämpötila on ollut kymmenen vuotta ihan samalla tasolla? Miksi ei ole tuotu sitä, että East Anglian tutkimuskeskukseen on murtauduttu ja sieltä saatu esille, että näitä Ipcc:n tuloksia on väärennetty tai niitä on mulkattu niin, että ne olisivat paremman näköisiä?
Miksi ei ole tuotu esiin sitä, että esimerkiksi arktisilla alueilla on ollut 1930-1940-luvuilla lämpimämpää kuin tällä hetkellä? Kai on olemassa toisenlaistakin tietoa, mutta sitähän ei tietenkään saa tuoda esille, koska se on vastoin sitä uskontoa, (Puhemies: Minuutti!) mitä me tällä hetkellä elämme.
Tuulikki Ukkola /kok: Arvoisa puhemies! Aivan aluksi minulla on tietenkin syytä sanoa, että tämä on ihan minun oma puheenvuoroni eikä sillä ole mitään tekemistä kokoomuksen kanssa ja kokoomuksen ryhmäpuheenvuorojen kanssa eikä itse asiassa koko tämän eduskunnan puheenvuorojen kanssa. (Naurua)
En ole tiedemies enkä missään nimessä ilmastotieteilijä, joten minulla ei ole kompetenssia arvioida ja arvostella niitä vastaväitteitä, mitä tähän viralliseen ilmastototuuteen on esitetty, ja niitä todellakin on esitetty. Sitä te ette voi kiistää, vaikka tässä salissa ei ole puhuttu yhtä ainutta sanaa niistä asioista, ei East Anglian tietomurroista eikä East Anglian tietomurtojen sisällöstä, mitä tuli julkisuuteen. Kyseessä on nimittäin aivan sensaatiomainen tapaus, koska se minun käsittääkseni kyseenalaistaa koko vallitsevan ilmastonmuutosteorian uskottavuuden ja monien sitä tukeneiden tutkijoiden maineen.
Sähköpostit, joita on internet täynnä, ovat paljastaneet systemaattista tutkimustiedon salailua ja manipulointia ja siihen liittyvää pohdiskelua. Erityisesti tapetilla on ollut vuosikymmenen aikana tapahtunut lämpötilojen aleneminen ja halu piilottaa se tiedeyhteisöltä, medialta, kansanedustajilta ja kansalta. Että näin siellä jossain.
Se, mitä haluaisin sanoa, on se, että en oikein ymmärrä, minkä vuoksi tästä ilmastosta, ilmastotieteestä on tullut ikään kuin tämmöinen fundamentalistinen uskonto. Ilmastotieteilijät eivät suvaitse lainkaan vastaväitteitä, eivät toisinajattelijoita eivätkä toisella tavalla ajattelevia tiedemiehiä. (Ed. Korkeaoja: Ei se nyt ihan näin ole!) He eivät mene vastaamaan omista tutkimuksistaan eivätkä keskustelemaan asioista julkisesti, eivät yleisön edessä eivätkä median edessä. Elikkä tämmöistä tämä on myös Suomessa.
Meillä on Ilmatieteen laitos, joka on yhtä fundamentalistinen kuin ympäristöjärjestöt siitä huolimatta, että Ilmatieteen laitos ei kykene ennustamaan oikein edes viiden vuorokauden säätä. Pitäisikö meidän todellakin uskoa tämmöistä yhteisöä, tämmöisiä tutkijoita ja tämmöistä tutkimuslaitosta? Sään ennustamisen sijasta tätä uutta sensuurivirastoa kiinnostavat vain toisinajattelijat, jotka uskaltavat kyseenalaistaa virallisen ilmastototuuden. Voikin kysyä, miten lämpenemistä viimeiseen asti vastustaneiden ilmatieteilijöitten, suomalaisten ilmatieteilijöitten, ajatukset ovat lyhyessä ajassa muuttuneet toisenlaisiksi.
Vaikka hiilidioksidipitoisuuden kasvu ilmakehässä on tietenkin ihan totta, kaikki ilmatieteilijät eivät todellakaan ole yksimielisiä siitä, onko sen syy lämpenemisen vai onko globaalista lämpenemisestä ylipäätänsä riittävästi faktoja. Ihmiskunta on kohdannut ilmastonmuutoksia ennenkin. 9000 vuotta sitten meillä oli vielä jääkausi, sen jälkeen tuli 5000 vuotta sitten keskieurooppalainen ilmasto Suomeen, sitten on ollut pikkujääkausia, kuten ed. Pulliainen sanoi. Elikkä ilmasto vaihtelee ja vaihtelee, ja varmasti olemme ehkä menossa lämpimään suuntaan tai sitten me olemme menossa sinne toiseen suuntaan, kylmenemisen suuntaan.
Minä olen 1970-luvulla ja 1980-luvulla nähnyt aika monta hysteeristä ilmastototuutta. Milloin oli taivaankansi räjähtää, kun oli freoneista syntynyt otsonikato taivaalla - tämä on tietenkin yksi hyvä esimerkki siitä, mitä saadaan aikaiseksi, ja nyt otsonikerros on ilmakehässä ihan ok, kun freonipäästöt ovat vähentyneet, tämän minä kyllä myönnän - sitten tuli monta muuta ilmastokatastrofia, ja yksikään niistä ei ole jäänyt pysyväksi. Mutta ehkä me jossakin tulevaisuudessa saamme tietää, (Puhemies: 5 minuuttia!) mikä tämän ajan tilanne on.
Se, minkä vuoksi minä epäilen kaikkia, johtuu tietenkin siitä kauheasta kokemuksesta, mitä minä 1970-luvulla jouduin näkemään: silloin oli vaan yksi uskonto, yksi oikea ulkopolitiikka, ja kaikki, jotka sitä arvostelivat, joutuivat helvettiin. Ja ehkä tässä joutuu itse kukin sinne, kunhan vähän riittävästi arvostelee.
Hyvä Sirpa. Oma usko Kokoomukseen 'kyky' puolueena alkoi jo rapautua erään toisen kokoomuslaisen mepin blogeja lukiessa. Toivottavasti järki voittaa, vaikka välillä hiukan epäilyttääkin ..
Semanttisten tutkimusten perusteella,joita on esitetty, on Sirpa Pietikäinen lähempänä sosialidemokraattien kuin kokoomuslaisten keskiarvoa tai mediaania. Näin ollen riitä vapaakapitalistien, kuten teollisuuden rahoittaman Liisa Jaakosaaren, SDP:n oman Suvi-Anne Siimeksen, tai Eija-Riitta Korholan, kanssa, on ilmeinen.
Kuitenkin asiallisesti ottaen yhteistä Pietikäisellä on demokraattisen enemmistön ylenkatsominen Satu Hassin kanssa, joka ei ole vieläkään oppinut pois SKP:n vähemmistön dialektisista toimintamenetelmistä, mikä näkyy lähinnä melko naiiveina retorisina kysymyksinä.
Tärkeää on energiankulutuksen hillitseminen, mikä on ilmastovalheen hyvä ja tavoiteltava pyrkimys ennen kuin energia loppuu. Ilmeisesti puhe öljypiikistä ja Irakin sodan vaikeudet sekä riiteleminen hunnuista ja Muhammedin kuvista ovat saaneet länsimaailman kabinettieliitin miettimään, miten uusmalthusianismi perustellaan uskottavasti siten, ettei sitä tyhmempi punavihreä tai porvari heti huomaa.
Energiankulutuksen hilliteminen on hyvä ja kannatettava asia, koska vuosineljännestalous ei ajattele vuosikymmenten päähän siksi, että se on älykäs ja tehokas, mutta ei viisas eikä pysyvä.
On kuitenkin niin, että energiankulutuksen ja uusmalthuaisismin tueksi rakennettu ilmastomuutostarina on osoittautunut toistaiseksi paikkansa pitämättömäksi, minkä vuoksi oikeastaan tuo tavoite energiansäästöstäkään ei ole mahdollista muunta pykäliksi ja veroiksi sekä tulonsiirroiksi vapaakaupan vastapainoksi.
Olemme Markus Lehtipuun käsityksen mukaisesti ajautumassa uusmerkantilismiin, jonka toimeenpanijoina ovat vapaa kauppaa ajavat tulliliitot, kuten EU, Kiina (alueineen) ja Yhdysvallat (alueineen) sekä Venäjä & IVY.
Se, mikä koko keskustelussa on jäänyt tarpeettoman vähälle on maailman suurin demokratia, Intia. Sen kasvu on palvelualaisempaa kuin infrestuktuuriin kykenevän markkinakommunistisen valtiokapitalistin, Kiinan, mutta silti tärkeä.
#14 "yleinen etu" tarkoittanee siis tässä tapauksessa saastuttamisen jatkamista entiseen tapaan? Saattaa jossain vaiheessa kääntyä yleiseksi haitaksi, mutta sitä toki saa mitä tilaa.
"ilmastomuutostarina on osoittautunut toistaiseksi paikkansa pitämättömäksi"
Voitko vähän tarkentaa? Ja nyt en tarkoita sitä, että hakkeroidussa meilissä on sana "trick". Jostain syystä muuten niitä muita meilejä ei ole julkisuudessa juuri käsitelty. Miten ilmaston muuttumattomuus on muka osoitettu paikkansa pitäväksi?
Näkökulma ilmastokeskusteluun. Saa nähdä mitä tästä seuraa.
http://www.telegraph.co.uk/news/6847227/Questions-over-business-deals-of...
"Miten ilmaston muuttumattomuus on muka osoitettu paikkansa pitäväksi?"
Kova pyrkimys siihen ("ilmaston muuttumattomuus") taitaa eräillä olla ;-)
Keinoksi suosittelen mittaustiedon "analysointia ja korjaamista" sekä tietenkin hukkaamista.
Lisää skandaaleja: Nasa manipulating data.
http://www.youtube.com/watch?v=FZ2-ulYnfLo
Onko Suomenkin ilmastodata "homogenisoitu" yhteneväksi
"globaalin" ilmastodatan kanssa, joka on taas homogenisoitu Mannin lätkämailan kanssa.
Häntäkö heiluttaa koiraa!
Ilkka.
Expat
"Miten ilmaston muuttumattomuus on muka osoitettu paikkansa pitäväksi?”
Ei kai kukaan skeptikoista väitä, ettei ilmasto muuttuisi, kysymys on syistä ja syyllisistä. Pikemminkin alarmistit haluavat pysäyttää ilmaston ikiajoiksi juuri nykyiselleen, kunhan saavat tarpeeksi rahaa.
Tässä olisi kauppatieteiden maisterille ja kauppaopettajalle mainio aihe: ilmastomerkantilismi ja vapaakaupan loppu.
On epärealistista odottaa, että kaikki YK:n jäsenvaltiot olisivat yhtä mieltä jostain sellaisesta, jossa ne kaikki joutuvat luopumaan jostain. Sen sijaan on mahdollista löytää sellainen enemmistö, joka pystyy sopimaan keskenään ja tekemään lopuille maille tarjouksen, josta ne eivät voi kieltäytyä.
On myös todennäköisempää, että pystytään sopimaan pala kerrallaan kuin että kaikki asiat ratkaistaan samassa sopimuksessa.
Edelleen on todennäköisempää, että on helpompi sopia operationaalisista seikoista kuin lopputuloksesta. Esimerkiksi autojen päästörajat ja hehkulampuista luopuminen ovat operationaalisia tekijöitä.
Pitää myös muistaa roolijako päästöjen huipulla: USA on ainoa, joka pystyy vaikuttamaan merkittävästi Kiinaan, mutta sen johdon liekanarun pituudesta päättävät USA:n äänestäjät. Koko liikkumavara tuli nyt käytetyksi; jos joku odotti USAlta enemmän, ei hän ole seurannut USAn sisäpolitiikkaa.

Kommentoi 31 kommenttia