Sirpa Pietikäinen, europarlamentaarikko Aidosti asiallasi

Ikäihmisiä on kohdattava ja kuultava kuin presidenttiä

Tänään vietetään kansainvälistä päivää ikäihmisten hyväksikäytön ehkäisemiseksi. Hyväksikäyttöä on monenlaista. Yleisintä on huomiotta jättäminen. Ikäihmistä ei kuulla, hänen huoliaan ja toiveitaan ei oteta vakavasti, sairauksien oireet jätetään selvittämättä.

Henkinen väkivalta voi olla myös aktiivista: haukutaan ja väheksytään, rajoitetaan liikkumista, uhkaillaan tai viedään rahat aina tilipäivän tullessa. Valitettavan usein lähiomaiset ovat tämän tyyppisen henkisen väkivallan takana, tunnistamatta välttämättä itsekään sen vääryyttä. Joku voi katsoa, että omasta vanhemmastaan huolehtiminen oikeuttaa automaattisesti nostamaan tämän tililtä rahasummia omiin kuluihin. Ikäihmisiin kohdistuva väkivalta voi olla myös puhtaasti fyysistä.

Maailman terveysjärjestön vuonna 2015 teettämän laajan selvityksen mukaan erityisen suuressa riskissä joutua väkivallan kohteeksi ovat muistisairaat. Jopa 60 prosenttia muistisairaista voi elämässään joutua henkisen väkivallan uhriksi ja lähes neljännes kohtaa fyysistä väkivaltaa.

Kaikkia hyväksikäytön muotoja yhdistää se, että ne ovat usein näkymättömissä eikä edes ikäihminen itse aina ymmärrä niitä hyväksikäytön muodoiksi. Saati sitten haluaa raportoida niitä eteenpäin, erityisesti jos kyseessä on lähiomainen.

Jotta väkivalta tunnistetaan paremmin, tarvitaan lisää tutkimusta sen laadusta ja laajuudesta. Euroopan unionin ohjelmilla tätä tutkimusta tehdään jo jossain määrin. Myös Suomessa tehdään jo hienoa työtä turvallisemman vanhuuden puolesta. Etsivän nuorisotyön tavoin myös ikäihmisille tulisi tarjota enemmän juttuseuraa ja luottamuksen rakentamista tutun ammattilaisen kanssa, jolloin mahdolliset väkivaltatapaukset tulisivat paremmin esiin.

Syrjinnän ja henkisen väkivallan raja on häilyvä. Jotta ikäihmisiä kohdeltaisiin ihmisarvoisella tavalla, olen peräänkuuluttanut presidenttiperiaatteen käyttöä. Se tarkoittaa sitä, että kohtelemme jokaista ikäihmistä kuin hän olisi ikääntynyt presidentti. Otamme aikaa kuuntelemiseen ja aitoon kohtaamiseen. Jos me emme pysähdy, emmekä kuuntele toista ihmistä, emme voi myöskään ymmärtää ja toteuttaa hänen tarpeitaan. Jos emme kuuntele, niin me reagoimme omaan mielikuvaamme, joka saattaa olla jonkinlainen karikatyyri vanhuudesta tai muistisairaudesta tai hitaasta liikkumisesta tai muusta. Käyttäytyminen on silloin syrjivää.

Tässä alla listatut oikeudet kuuluvat meille kaikille ja vaikka ne tuntuvat itsestään selviltä, ne eivät valitettavan usein toteudu ikäihmisten kohdalla.

  • Oikeus tulla kuulluksi.
  • Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.
  • Oikeus ravitsevaan ruokaan.
  • Oikeus ulkoiluun.
  • Oikeus edunvalvojaan silloin, kun vapauksia aiotaan rajoittaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Juhani Nurminen

Oikeus tulla kuulluksi kuuluu tottakai kaikille. Liian usein kuulee sanottavan lapsella: nyt hiljaa, aikuiset puhuu. Vanhuksella tuota ei edes sanota, vaan ollaan "kuulematta"
Monen ikäihmisen ongelmana on yksinäisyys. Yhteisön ulklpuolelle jättäminen on henkistä väkivaltaa; kiusaamista.

Ulkopuolelle jättämisen sijaan tarvittaisiin aktivointitoimia. Eikä vain vanhuksille vaan yksinäisyyttä kokeville kaikissa iköryhmissä. Mutta se maksaa.

Toimituksen poiminnat

Sivut