Lopetetaan tutkijoiden pilkkaaminen
Lisääntynyt ”adressitutkija” ja ”kaikenmaailman dosentit” -leimakirveiden käyttäminen on herättänyt minut pohtimaan, mikä tätä sivistyskansaa oikein vaivaa. Asiaperusteisiin ja tutkittuun tietoon perustuvaa poliittista päätöksentekoa tuskin edistää puhe ”adressitutkijoiden porkkananviljelykursseista” tai ”DDR:n perustuslakia ihannoivista perustuslakifundamentalisteista”.
Lisääntynyt tutkijoiden kivittäminen ja henkilökohtainen leimaaminen on huolestuttava ilmiö.
Tutkijat ovat esimerkiksi biotalous- ja ilmastokysymyksessä tehneet juuri sitä mitä heidän odotetaan tekevän: esittävän uutta tietoa ja erilaisia tapoja tarkastella asioita. Myös virallisesta poliittisesta agendasta poikkeavien johtopäätöksien pohtiminen on arvokas ja tärkeä tutkijoiden tehtävä yhteiskunnassa. Tätä tehtävää on vaalittava ja puolustettava.
Jos tutkijoiden näkemykset ja johtopäätökset eivät sovi lobbareiden tai poliitikkojen tavoitteisiin, leimaamisen sijasta pitäisi kysyä, oppia ja keskustella. Sortuminen kaikkein lapsellisimpaan reaktioon eli pilkkaamiseen ja leimaamiseen on lyhytnäköistä ja pidemmän päälle poliittisen päätöksenteon uskottavuutta rapauttavaa toimintaa. Herätys ennen kuin ollaan hölmölässä!
Tilanne on aika jakomielitautinen: toisaalta ylpeilemme pisa-tuloksillamme, hyvämaineisella koulutuksellamme ja maailmaa mullistavilla innovaatiollamme. Samaan aikaan ja osin samat ihmiset kyseenalaistavat tutkijoiden toimintaa ja heikentävät koulutuksen ja tutkimuksen määrärahojen leikkauksilla yliopistojen ja tutkimuksen mahdollisuuksia tehdä juuri sitä, mikä yliopistojen tehtävä yhteiskunnassa on.
Kriittinen, poliittisesta ohjauksesta ja painostuksesta vapaa tutkimus on jatkossakin Suomen menestymisen edellytys. Tätä oksaa ei kannata harkitsemattomilla möläytyksillä sahata.
Vaikea on tietää, mitä ei tiedä. Innovaatio, joka voidaan suunnitella ei ole mikään innovaatio.
”Innovaatio, joka voidaan suunnitella ei ole mikään innovaatio.”
Tätä lausetta saat Pietikäinen avata. Minulla on veikaus mitä se pitää sisällään, mutta en kerro sitä ennenkuin esität oman tarkoitusperäsi.
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaisin, että Pietikäinen tarkoitti uuden idean olevan uusi eikä vanha. On todellinen oksymoroni esittää jotain aiemmin keksittyä uutena ideana. Jos hiihtää valmiiksi tehtyjä latuja pitkin on turha luulla päätyvänsä paikkaan jossa kukaan ei ole koskaan käynyt. Vain umpihangessa latujen ulkopuolella hiihtämällä voi löytää jotain uutta. Tästä syystä yliopistojen poliittinen ohjaus ei koskaan tuota toivottua lopputulosta. Esimerkiksi tämä Internet on seurausta Yhdysvaltain puolustusvoimien (ja yliopistojen) tutkimusprojekteista 60, 70, ja 80-luvuilta. Kukaan ei ”keksinyt” Internetiä painamalla nappia jonka vieressä lukee ”keksintö” vaan se oli monen, helposti täysin hyödyttömäksi leimattavan projektin yhteinen lopputulos. Jossain vaiheessa Internetin esiaste ARPANET sai rahaa samasta budjetista josta rahoitettiin mm. tutkimusta kanojen tappamisesta ajatusten voimalla. Kanoja ei koskaan tapettu, mutta tässä me nyt keskustelemme Internetissä.
Ilmoita asiaton viesti
Ne tutkijat ja alat (esim. kaikki ”studies”-päätteiset yhteiskuntatieteiden ja humaniteettien alat) jotka ovat ideologisoituneet ja eivät sitoutuneita tieteelliseen metodiin, pitääkin häätää akatemiasta, saattaa häpeään ja riisua prestiisistään.
Lisäksi julkisessa keskustelussa on syytä erotella, milloin joku professori tai dosentti puhuu ideologian äänellä (esim. perustuslakifundamentalistit), milloin tieteellisesti perustellen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomeen(kin) on pesiytynyt eri alojen tutkijoita jotka tekevät politiikkaa tittelinsä antamalla arvovallalla. Tällaisia ovat mm. Peter Lund ja muu ryhmä, joita mm. ”Uusi Energiapolitiikka” ja sen vetäjä Oskari Nokso-Koivisto kutsuu nimellä ”professorityöryhmämme”. Tieteentekemisen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä mutta kun takana on Aalto Yliopiston tai Lappeenrannan teknisen korkeakoulun professuuri, lobbareiden syötit nielaistaan koukkuineen. Lappeenrannan professorit sekä istuvat tuulivoimayhtiön hallituksessa että ohjaavat tuulivoimayhtiölle myönteisiä selvityksiä.
Toinen, varsin vaikutusvaltaiseen asemaan nostettu ”tutkija” on Valtteri Hongisto, joka tekee töitä tuulivoimateollisuudelle. Aikaisemmin hän esiintyi TTL:n arvovallalla ja teki muka TTL:n tutkimuksia, kysyttäessä näitä ei TTL:ltä löydy. Löytyy vain Suomen tuulivoimayhdistyksen ja Tuuliwatin tiedote ”tutkimuksesta”. Myös mm. TEM käyttää kyseistä henkilöä, ja tulokset päätyvät budjettikirjoihin ja lainsäädäntöön.
Eri lobbausjärjestöt käyttävät näitä dosentteja ja professoreja omien tarkoitusperiensä ajamiseen politiikassa. Käytäntö on yksi yhteen tupakkateollisuuden aikaisemmin käyttämien metodien kanssa.
Arvaan että myös Pietikäinen arvostelisi ”kaikenmaailman dosenttien” selvityksiä silloin, jos nämä ovat tupakka- tai aseteollisuuden tai öljy-yhtiöiden palveluksessa. Vai päteekö ajatus näidenkin vaalimisesta ja puolustamisesta silloin, kun agenda on väärä?
Ilmoita asiaton viesti
Muutaman noista energiatutkijoista tunnen ja joo, jalat on tukevasti ilmassa. On hurja visio muttei isoa vastuuta. Alan teollisuudella ja bisneksellä taas päinvastoin hurja vastuu muttei isoa visiota. Molempia tarvitaan, vaikka riskinä onkin se kuten on monesti nähty, että keskustellaan toisten ohi ja ikävämmin leimataan vastakkaiset mielipiteet olkiukkoilulla tms.
Ilmoita asiaton viesti
”Valtteri Hongisto, joka tekee töitä tuulivoimateollisuudelle. Aikaisemmin hän esiintyi TTL:n arvovallalla ja teki muka TTL:n tutkimuksia, kysyttäessä näitä ei TTL:ltä löydy.”
Mikäs tämä on:
https://www.julkari.fi/handle/10024/116854
En ole tieteentekemisen ammattilainen, mutta käsittääkseni tutkimustulosten dissaaminen professorien hallituspaikoilla ja ”runsas” lainausmerkkien käyttö eivät ole osa tieteellistä debattia.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa, TTL:llä työskennellyt Hongisto on tehnyt tutkimusta myös TTL:lle.
Minulla on tallessa pitkät s-postiviestienvaihdot mm. Hongiston Märynummen tuulivoimamelun ”tutkimuksista”, jotka esitettiin TTL:n tutkimuksina ja joita ei TTL:ltä löydy. Viittaan tähän, joka esiteltiin medialle ja valikoidulle yleisölle TTL:n tutkimuksena: https://yle.fi/uutiset/3-8593735
TTL kielsi minulle että kyseessä olisi TTL:n tutkimus, mutta ei korjannut julkisesti tietoja. Monen mielestä uutinen varmasti saisi eri sävyn, jos se olisi esitelty totuudenmukaisesti Tuuliwatin selvityksenä.
En ole väittänyt käyväni tässä keskustelussa tieteellistä debattia. Professorin hallituspaikka, eli tutkijan taloudelliset sidokset, ovat olennainen tieto silloin kun tutkija kertoo mielipiteitään, ei tuulivoimayhtiön osaomistajana ja hallituksen jäsenenä, vaan tutkijana.
Ilmoita asiaton viesti
Viitannet tähän:
http://www.tuulivoimayhdistys.fi/filebank/794-Hong…
Tuossa tekstissä ei missään mainittu tekijäksi Työterveyslaitosta, joten on vaikeaa sanoa, missä vaiheessa TTL on livahtanut tekijäksi. Se tosin ei ole tutkimuksen validiteetin kannalta olennainen seikka. Jos tutkimusaineistossa, käytetyissä menetelmissä ja muissa ei ole osoitettavissa virheitä, pitäisi kai harkita vaihtoehtoa, että tutkimus on antanut oikeansuuntaisia tuloksia.
Tieteellisten argumenttien painoarvo mitataan vain tieteen vaa’alla. Jos tutkija kertoo omasta erikoisalastaan, hänen mielipiteensä voivat olla paremmin perusteltuja kuin meidän maallikkojen. Ainakin jos vastaväitteet perustuvat vain tutkijan henkilön arvostelemiseen, minulle tulee väistämättä mieleen, että itse asiasta ei ole mitään sanottavaa.
Ilmoita asiaton viesti
En viittaa, kerroin jo että viittasin Hongiston Tuuliwatille tekemään selvitykseen Märynummella. Tutkimuksen validiteettia on mahdoton arvioida, koska tutkimus ei ole saatavissa. Sain itse kutsun tilaisuuteen mutta minulle, ja parille muulle, ilmoitettiin että emme pääse sisään. Missään tapauksessa se ei ole tieteellinen tutkimus ja kuten sanottu, TTL irtisanoutuu siitä.
Ellet tekeydy täysin tyhmäksi niin huomannet eron kahdessa otsikossa:
”TTL: tuulivoima ei aiheuta meluhaittaa”
”Tuuliwatti Oy: tuulivoima ei aiheuta meluhaittaa”
Ja tämä on juuri sitä tupakkateollisuuden strategiaa, mistä STY on ammentanut oppinsa. Ja palatakseni blogiin, tämä on syy miksi tutkijan auktoriteetilla toimivia mutta itsensä lobbareille myyneiden tahojen toimia saa ja pitää kritisoida.
Ilmoita asiaton viesti
Myös tutkijat tai heitä lähellä olevat tahot, koulutukseltaan tohtorit harrastavat pilkkaamista. Esim. tunnettu kolumnisti, koulutukseltaan tohtori ja yliopistotutkijana aiemmin toiminut kirjoitti arvovaltaisena pidetyssä Suomen Kuvalehdessä biotalouskeskusteluun liittyen: ”Sallikaa minun nauraa” ja ”Hah, sanon tähänkin”. Eikö tuo ole pilkkaamista, Sirpa Pietikäinen??
Biotalous- ja ilmastokysymyksissä muutama tutkija on yrittänyt tuoda esille muista tutkijoista eroavia näkökulmia ja lähtökohtia. Tieteen sisäinen keskustelu ja tieteenkritiikki ei ole helppoa mutta sitä jos mitä tarvitaan ja arvostan niitä jotka sitä yrittävät viljellä. Tässä pari esimerkkiä siihen suuntaan:
Lauri Hetemäki: Tutkijoiden tulisi pyrkiä kokonaisnäkemykseen, HS 10.5.2017.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005203560…
Emmi Haltia ja ja Anna-Kaisa Rämö: Hakkuukeskustelussa on kuultava metsänomistajia, HS 12.7.2017.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005287442…
Kansanedustajien joukossa kiertää nykyään vitsinä se että minkä tahansa asian perusteluiksi riittää kun sanotaan ”Amerikassa on tutkittu”.
Suomalaistieteen rajoituksia käsittelin itse US-blogissani 21.7.2017.
Pietikäinen perää poliittisesta ohjauksesta vapaata tutkimusta. Hyvä niin. Mutta yksi esimerkki tutkimuksen poliittisesta ohjailusta on Suomen Akatemian yhteyteen perustettu Strategisen tutkimuksen neuvosto. Se luotiin nimenomaan poliittista ohjausta varten.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, viittaat varmaan Tiina Raevaaraan. Se on hyvä kirjoittaja. Mainittakoon, että erään toisen tohtorin maahanmuuttoaiheisissa blogeissa on käytetty vielä paljon rajumpaa kieltä. Vinkki: kyseinen tohtori ei ole väitellyt maahanmuutosta vaan muinaisesta kirkkoslaavista, mutta maahanmuutosta se aina kirjoittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Pääministeri Juha Sipilä lausui ” kaikenmaailman dosentit ” aikaisemmin en ollut kuullut moista. Olisiko Sirpa Pietikäinen suunannut tämän blogin pääministeri Juha Sipilälle.
Ilmoita asiaton viesti
Uuteen Suomeen kirjoittelee jokunen hyvinkin tunnustettu tiedemies ja heidän kirjoituksiaan voinee pitää tieteen sisältöön tai tiedeinstituutioihin kohdistuvana keskusteluna. Hatunnosto heille. Esim. nämä:
Jukka Westermarck
Kaarlo Hämeri (valittiin professoriliiton puheenjohtajaksi)
Jarkko Hantula (metsäpatologi)
Kautta elämäni olen opiskellut tieteitä ja seurannut keskusteluja yliopistolla. Välillä arvostukseni tiedemaailmaa kohtaan on koetuksella. Eivät he ole ihmisiä kummempia.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta näyttää ja vaikuttaa siltä,että tiede ei suinkaan ole moniääninen vaan puhuu rahan ehdoilla. Silloin tiede ei ole enään tiedettä vaan tieteestä muodostuu vain jokin kaukainen kuvitelma.
Ilmoita asiaton viesti
Elämme hybriksen aikaa, jossa meitä kannustetaan vastaanottamaan vain sellaista, mikä meitä miellyttää ja syrjimään sellaista joka ei miellytä.
Kilpailuyhteiskunta on johtanut siihen, että totuudesta on tullut sitä todempi mitä paremmin se menee kaupaksi.
Katsotaan vaikka mediaa – verisessä keskinäisessä kilpailussaan valtaosa siitä välttelee ikävien asioiden ja valtavirran vastaisten näkökulmien esittämistä ja se tuo esiin pääosin rahoittajaansa miellyttävää sisältöä – ja lisäksi moraalista tuohtumusta aiheuttavaa, mikä myös on omiaan höllentämään maksavan yleisön kukkaronnyörejä.
Kaupallisen median rahoittaja on pääosin mainostaja, ja siksi – ellei se halua purra ruokkijansa kättä – sen keskeinen kohderyhmä on mainonnalle alttein yleisönosa. Se, miksi verorahoitteinen Yle on yhtynyt samaan kuoroon, johtuu poliittisesta suhdanteesta, joka suosii kaupallistamista ja yksityistämistä. Niinpä Ylessäkin suunnataan varsinkin uutis- ja ajankohtaisohjelmisto pienimmän yhteisen nimittäjän mukaisesti vähemmän ajattelevalle yleisölle, kauniisti ilmaistuna.
Jotain perin juurin sairasta tässä ajassa on: vuorovaikutuksen sijaan viralliset tahot pyrkivät olemaan ärsyttämättä ketään, mikä johtaa väistämättä kaikenkarvaiseen latteuteen ja keskinkertaisuuteen – myös valehteluun. Tämä taas on johtanut ärsytyskynnyksen madaltumiseen niin, että Tuomas Kyrö saa loputtomiin ammentaakseen mielensäpahoittamisen pohjattomasta kaivosta.
Ja some saa bensaa liekkeihinsä.
Ilmoita asiaton viesti
”Lopetetaan tutkijoiden pilkkaaminen”
Lopetetaan vaan.
”Samaan aikaan ja osin samat ihmiset kyseenalaistavat tutkijoiden toimintaa ja heikentävät koulutuksen ja tutkimuksen määrärahojen leikkauksilla yliopistojen ja tutkimuksen mahdollisuuksia tehdä juuri sitä, mikä yliopistojen tehtävä yhteiskunnassa on.”
Hallitus, jossa kokoomus on merkittävästi mukana, on syyllistynyt juuri tähän.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmiselvästi avaus onkin osoitettu kritiikiksi hallituksen ja lobbarien symbioosia kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä näin.
Ilmoita asiaton viesti
Tiede on melkein alalla kuin alalla loppujen lopuksi totuuden etsimistä. Esimerkiksi matematiikka ja fysiikan lait eivät tunnetusti valehtele. Ne tuovat esille omaa totuuttaan. Ihminen on sitten toinen juttu. Hänkin voi tuoda esille omaa totuuttaan. Se voi olla jopa ”vaihtoehtoista totuutta”, kuten ”twitterpresidentti” tekee Amerikan mailla.
Mitä totuuteen tulee, niin Nobel-kirjailija Aleksandr Solzhenitsyn sanoi aikanaan Nobel-esitelmässään vuonna 1970: ”Yksi totuuden sana painaa enemmän kuin koko maailma.”
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ei niin kaikkea kertovat lobbaritutkijat saa hutkia.
Kuten joku Peter Lund, Raimo Liski ja Christian Breyer. Kumminkin he ovat myyneet meidän kaikkien tulevaisuuden oman edun nimiin. Oli se sitten rahallista tai narsistista etua.
Ilmoita asiaton viesti
Europarlamentaarikko Pietikäisen alustuksessa on ituja monenlaiseen pohdiskeluun.
Esimerkiksi, mitä pilkataan? Eräs pilkkaamisen muoto on pyhien arvojen, uskontojen pilkkaaminen. Onko tiede nyt päässyt niin pitkälle uskonnon (=lopullisen totuuden) asemaan, että tämä ruokkii jo pilkkaamistakin?
Eri tieteenalat ovat erilailla tarkkoja, joka voidaan nähdä niiden ennusteiden virherajoista. Jos virherajoja ei ilmoiteta, voitaneen käyttää 100% virhearviota. Jonkin tieteenalan hyödyllisyys taas on vaikeampi selvittää kuin em. tulosten virherajat. Hyötyhän perustutkimuksesta tulee joskus esille vasta vuosien päästä. Samoin mahdollinen tutkimuksen hyödyttömyys.
Kun aloituksessa mainittiin ilmastokysymykset, niin ilmastotutkimus on mielestäni selvä esimerkki uhkapainotteisesta tutkimusasenteesta. Esimerkiksi en ole missään nähnyt selvitystä, miten suuri hyöty on saavutettu Suomen osalta mahdollisen pienoisjääkauden torjunnalla. Todennäköisesti tämä hyöty voisi olla monikertainen pahimpiin haittoihinkin verrattuna. Emme vain oikeasti tiedä, koska tutkimus on niin uhkapainotteista.
Norsunluutornit ovat keksitty juurikin pilkkaamissuojiksi, eikö vaan?
Ilmoita asiaton viesti
Tiede ei ole kaikki tieto eikä varsinkaan totuus. Se on menetelmä saada tietoa, tosin monista tieteen perusasioista vallitsee konsensus, kuten evoluutio.
Uskontoja pn voitava kritisoida vapaassa yhteiskunnassa siten kun ne osallistuvat poliittiseen vallankäyttöön. Se ei ole pilkkaamista vaan sananvapautta ja demokratiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentistasi kommenttiini. Yritän rajoittua vain muutamaan seikkaan. Arkiajattelussa tieto = totuus. Vaikkei aloituksessa puhutakaan totuuden pilkkaamisesta, ei siitä kaukana olla.
Toistaiseksi tarkin tieto? Se voisi olla tieteellisen tiedon kohtalainen määritelmä, jolla päästäisiin eroon tuosta ”ikävästä” totuudesta, josta sitten voidaan luiskahtaa tieteisuskoon ja -uskontoonkin.
Se on sitten eri asia, riittääkö toistaiseksi tarkin tieto esimerkiksi järkevän ilmastopolitiikan harjoittamiseen. EU:n antama vastaus viittaisi siihen suuntaan, ettei riitä. Tai sitten järki on vain muuten kadonnut prosessista, jossa ilmakehän hiilidioksidipäästöjen EU-alueen vähentämispyrkimykset ovat niitä lisänneet globaalisti.
Tähän vielä Pietikäiselle: Mehän olemme jo ilmastohölmölässä!
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa muistaa, että kilpailu ulkoisesta tutkimusrahoituksesta on kiristynyt ja eri tutkijat ja laitokset lobbaavat omansa puolesta mediassa, mm. markkinoimalla lupaavia ratkaisuja joilla maailma pelastuu (aurinko, tuuli, sähköautot). Eräässäkin TEKES-kärkihankkeessa on markkinointi ja tiede menneet sekaisin niin, että kaikki mukana olevat tutkijat eivät aina välttämättä allekirjoita julkisia tiedotteita. Tämän olen sisäpiiristä kuullut.
Mitä ilmastonmuutoskeskusteluun tulee, niin metsätutkijoiden ja biologien lausumat on yksi näkökulma asiaan mutta siten osatotuus. Esim. Suomen Kuvalehti näyttää valjastavan ”tiedettä” tämän osatotuuden taakse.
Mukana motiiveissa on myös ylipäänsä Sipilän hallituksen vastustamista ja kostonhalua koulutusleikkauksista.
Minusta näyttää siltä, että hiilinielukeskustelun lobbaamisen voittajat ovat isoja EU-valtioita joilla ei ole aikomusta vähentää fossiilisen kivi- ja ruskohiilen sekä maakaasun polttoa, vaan sälyttävät taakan Suomen kaltaisille metsäisille valtioille. Kyse ei tieteestä vaan politiikasta. Köyhän eväät syödään ensin, kuten joku kirjoitti. http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/24…
Ilmoita asiaton viesti
”Innovaatio, joka voidaan suunnitella ei ole mikään innovaatio”.
Taitaa olla aivopieru, jota ei ole pitkään suunniteltu.
Ilmoita asiaton viesti
En voi suositella kommenttiasi, Ari. Nauraa voin.
Nimittäin europarlamentaarikko Pietikäinen on saattanut tarkoittaa, että keksintöjä syntyy jotenkin yllättävästi.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Pietikäisen tyyliin kuuluu, ettei vaivaudu vastaamaan edes suoriin kysymyksiin niin minäpä puran hiukan tuota hänen mukamas onnistunutta iskulausetta.
Se kielii siitä, että ajatusmaailma on sellainen, että innovaatiot olisi muka vain tutkijoiden yksinoikeus. Tosiasia on kuitenkin, että kaikkein taloudellisesti merkittävimmit innovaatiot ovat muiden kuin tutkijoiden aikaansaannoksia.
Ilman suunnittelua innovaatioista ei kasva hyödynnettäviä, vaan jäävät historiaan rasitteeksi.
Pietikäinen korosti ”ilmastotutkijoita”, jotka eivät kuulu edes mihinkään tieteenalaan. Erikoisia väitteitä ihmiseltä, jonka luulisi olevan asioista perillä, kun on päättävässä asemassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Se kielii siitä, että ajatusmaailma on sellainen, että innovaatiot olisi muka vain tutkijoiden yksinoikeus.”
Täysin lukutaidoton tulkinta. alustaja ei viittaa mitenkään tuohon suuntaan.
”Ilman suunnittelua innovaatioista ei kasva hyödynnettäviä, vaan jäävät historiaan rasitteeksi.” Niin. Innovaatioiden hyödyntämistä pitää suunnitella. Se juuri olisi tiedettä ymmärtävien poliitikkojen tehtävä, jos heitä olisi. Innovaatioiden suunnittelu ei voi olla kenenkään tehtävä.
Ilmoita asiaton viesti
Puhut omalla asenteellisella suullasi. Odotin aikani Pietikäisen vastausta, mutta kun sitä ei kuulunut, annoin näkemykseni hänen mielipiteestään eetteriin.
Olen kanssasi täysin erimieltä. Luetunymmärrys koulutettiin ja koulutetaan Suomessa lähes tulkoon kaikille, sinullekin.
Kritiikkiä täytyy kestää kaikkien. Valitettavasti sen kestämättömyys on kansantauti.
Hyödytön tutkijan innovaatio on verorahojen haaskausta.
Ilmoita asiaton viesti
Kun akateemisen viran tai oppiarvon varjolla levitetään poliittisia mielipiteitä, niiden esittäjä ei toimi tieteen periaatteiden mukaisesti. Kun hän kerta toisensa jälkeen esittää vieläpä ennustuksia, jotka osoittautuvat vääriksi, pitäisikö hänet ottaa vakavasti?
Elleivät todelliset tutkijat esim. urakehityksensä pysähtymisen pelossa reagoi tällaiseen tiedeyhteisön rappeuttumiseen, valetutkijoille nauravat naurismaan aidatkin. Mikseivät sitten tervejärkiset ja hyvinkoulutetut suomalaiset?
Ehkä europarlamentaarikon kannattaisi kriittisesti pohtia tutkijoiden omaakin vastuuta ja millaista tuubaa he ”tieteen” nimissä esittävät. Sivistysmaassa olisi poliittiselta päätöksentekijältäkin kai lupa odottaa kriittisyyttä ja terveen järjen käyttöä eikä sitä että purematta niellään kaikkea mitä ”tieteen” nimissä levitetään.
Ilmoita asiaton viesti
>>Kun akateemisen viran tai oppiarvon varjolla levitetään poliittisia mielipiteitä, niiden esittäjä ei toimi tieteen periaatteiden mukaisesti. <<
Aivan, ellei noille mielipiteille ole tieteellistä pohjaa.
Vaan entäpä tiedemies, joka akateemisen viran tai oppiarvon siivellä levittää uskonnollisia mielipiteitä vailla mitään tieteellistä pohjaa? Onkohan silloin kyse akateemisen viran väärinkäytöstä ja tieteen rapauttamisesta?
Muistelen hämärästi kuulleeni useammastakin suomalaisesta kreationistista, jotka toimivat/ovat toimineet niin.
Ilmoita asiaton viesti
”Asiaperusteisena ja tutkittuun tietoon perustuvana poliittisena päätöksentekona” en voi pitää esimerkiksi Pariisin sopimusta, joka perustuu IPCC:n omaksumiin, hypoteettisina pidettäviin ilmastomallitutkimuksiin: niiden mukaiselle ilmaston lämpenemiselle ei ole asianmukaista näyttöä todellisuudesta. Toiseksi niihin perustuva ilmaston herkkyys – so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitisuuden kaksinkertaistuessa – on erittäin epätarkka ja selvästi liioitteleva: todellisuudesta tehtyihin havaintoihin perustuvat tutkimukset osoittavat ilmaston herkkyydeksi olennaisesti pienempiä arvoja, aina mainintaan asti, jonka mukaan ilmaston herkkyyttä ei voi erottaa nollasta. Kolmanneksi geologiset ja viimeaikaiset havainnot todellisuudesta osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden pitemmät kehitystrendit seuraavat ilmaston lämpötilan vastaavia kehitystrendejä eikä päinvastoin.
Ilmoita asiaton viesti
Neljänneksi lainaan vielä sitä, mitä mm. olen jo aikaikaisemmin näillä sivuilla kirjoittanut:
”Kun vielä otetaan huomioon, että fossiilisista polttoaineista aiheutuva hiilidioksidipitoisuuden osuus hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärästä on viimeaikoina ollut vain noin 4 %, luonnonlakien mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden viimeaikojen nousussa on ollut korkeintaan noin 4 % fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia; https://judithcurry.com/2011/08/04/carbon-cycle-qu…. Kun hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousunkaan ei ole voitu todeta lämpenemiseen vaikuttavan, sitä suuremmalla syyllä fossiilisista polttoaineista aiheutuvaa ilmaston lämpenemistä on mahdotonta erottaa nollasta.”
Ilmoita asiaton viesti
Te kaikki kirjoittajat tuotte esille omia kangastuksianne todellisuudesta. Näin totesi Platon aikanaan. Kukaan ei näe todellisuutta ihan sellaisena kuin se on. Tämä toteamus on tiedettä, osin psykologiaa ja kulttuuriantropologiaa.
Koska kangastukset ovat näin ”repalaisia”, aggressiivisiakin, se kertoo vääristymistä ajattelussa, mutta myös tosista havainnoista, koska maailma on varsin monimutkainen koneisto, ei lähelläkään ideaalista.
Tieto on hyvin perusteltu, tosi uskomus. Näin tiede määritellään. Uskomuksia eri alalla on monenlaisia, ja siitä syntyykin sekalainen tulkintojen joukko ei-akateemisen ihmisen mieltä myllertämään.
Luonnontieteet ovat eksaktia tiedettä ja sitä soveltavat alat, kuten IT.
Minua viehätti jo 80-luvulla logiikka, mistä etenin tekoälyyn ja IT-alan tutkimukseen. Kohtasin vaikeuksia, kun eräs emeritus-professori alkoi parjaamaan bisnesideaani sekä tutkimusmetodiani, vaikka hän 70-vuotiaana oli autuaasti pudonnut alan kärryiltä. Hän vainosi minua viitisen vuotta, julkisestikin. Tuli todistettua akateemisen maailman erehtyvyys. Sain väitökseni silti valmiiksi kun ulkomailta tuli erinomaisia lausuntoja.
Nykyisin edistän kybernetiikkaa tietääkseni ainoana henkilönä ihan päätoimisesti (systeemien teoria liityy siihen) Suomessa. Olen huomannnut yhteiskunnan sekavuuden, hallitsemattomuuden, mikä tänä vuonna vain menee pahemmaksi. Kybernetiikka on muuten aito, objektiivinen tieteenala, joka tuntee menetelmiä kuinka valtiokin voisi kehittyä. Ihmisten tulee silloin myös oppia avarakatseisemmiksi. Se oli voimissaaan jo 60 vuotta sitten.
Jos joku väittää julkisesti, että kybernetiikka ei toimi, hänen pitäisi tieteen nimissä keksiä tilalle joku parempi tieteen ala tai metodiikka ja saada sanomansa läpi maailmanlaajuisissa yhteisöissä. Näin tiede toimii. Uskon, että Suomessa kukaan ei siihen pysty kymmeniin vuosiin. Niinpä teema, mitä edistän, pysyy maailman kärjessä niin kauan kuin joku nero osoittaa systeemien teorian mahdottomaksi (se on kehitetty 1950-luvulla). En toivo näin tapahtuvan!
Parhaiten yhteiskunta kehittyy harmonisessa rinnakkaiselossa erilaisten ihmisten yhteistyöllä. Siinä Sirpa Pietikäinen on varmuudella oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Janne,
tuo viimeinen kappale kolahti minuun. Olen yrittänyt edistää Suomea mm kirjalla Yhteiskunnan kehittymisen perusteet. Siinä on kymmeniä malleja ja visuaalisia esityksiä, joilla maamme voisi paremmin.
Mutta systeemiajattelu on paljastavaa. Se paljastaa logiikallaan systeemien heikkouksia ja kertoo muutostarpeista. Niinpä kirjan sanoma koetaan vaaralliseksi tietyissä piireissä.
Liberaalin ajattelun ja systeemiajattelun välillä on jännite, koska edellinen ei salli jälkimmäistä. Jälkimmäinen sallii kyllä edellisen virheiden selvittelyn eli mitä liberalismilta jää tekemättä.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelin optimistisesti, että otsikossa olisi painovirhe. Että nyt olisi vihdoin yksi poliitikko saanut omantunnonpistoksen ja päättänyt vedota kollegoihinsa: ”Lopetetaan tutkijoiden palkkaaminen”
Otetaanko asia a:sta ja b:sta alkaen? Tätä tarinaa ei nimittäin kerrota koskaan liian monta kertaa. Vaikka se eri muodoissa on kerrottu likipitäen kaikissa filosofian historioissa, sen olennainen sisältö ei vielä ole kantautunut oikein yhdenkään poliitikon korviin.
Vanhan- ja keskiajan tiedonalojen järjestelmät perustuivat puhuttuun kieleen ja auditiiviseen objektivaatioon. Rooman valtakunnassa jo olemassa olleet retoriikan kognitiiviset kyvyt — ja myös lukutaito — menetettiin kun Eurooppa vajosi likipitäen tuhatvuotiseen depersonalisaation uneen. Syvyysperspektiivi ja ajantaju elpyivät renessanssissa, ja niin sanottu kartesiolainen paradigma, eli Subjektin eriytyminen ja todellisuuden Objektivoiminen, jäsensi maailmaa vahvasti visuaalisten kategorioiden varassa.
Subjektin puolella vahvistuivat individualismi, yksilön oikeudet ja vapaudet, niiden yhteisöprojektiona kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio sekä vain kansallisvaltiolle ominainen ”edustuksellinen” demokratia — ja vastaavasti objektivaation puolella kehittyivät empirismi, luonnontieteet, tekniikka ja teollinen hyvinvointi.
Noiden vaikutuksesta maailma ja ihmisen elinehdot ovat nyt parinsadan vuoden kuluessa muuttuneet tuhatkertaisesti enemmän kuin mitä ne muuttuivat ihmisen kehityshistorian koko aiemman miljoonan vuoden aikana. — Se on kaikki sitä eurooppalaista ajattelua, jonka koko kognitio tulee sitten romahtamaan kun sadat miljoonat kansainvaeltajat tunkeutuvat tulevalla vuosisadalla keskelle eurooppalaista elämänmuotoa.
Mutta mitä tieteisiin ja tutkimukseen tulee, empirismin metodit toimivat parhaiten kun tutkittavana on ihmisestä riippumaton todellisuus. Ihmistieteissä niillä ei ole samaa lähtökohtaa. Kaikki tutkimus tarvitsee ensin lähtökohtaisia käsitteitä joilla todellisuutta kuvataan — ja käsitteitä rukataan sitten kokeissa saadun todellisuusvasteen mukaan. Koska ihmistä voi ymmärtää vain toinen ihminen, ihmistieteissä lähtökohtaisiin käsitteisiin sisältyy jo paljon sellaista joka on jo ratkaisevasti todellisuuden tulkintaa.
Tuskinpa luonnontieteidenkään tiedonaloja kukaan joka jää historiaa miettimään pitää mitenkään ”absoluuttisina” totuuksina. Ei todellisuus ”oikeasti” jakaudu fysiikkaan, kemiaan, jne. Mutta tiedonalojen nykyinen jako ja empiirinen metodi toki on antanut meille valtavasti todellisuudenhallintaa.
Ihmistieteet ovat ihan eri juttu. Ja niitähän poliitikot mielellään käyttävät ihmisiä koskevan päätöksenteon perusteluina. Siinä käy helposti niin että huijari joka uskoo hyviin tarkoituksiinsa tarvitsee huijaria joka uskoo ihmistieteiden käsitesekaannuksiin.
Poliitikot voisivat mielestäni keskittyä pelastamaan Euroopan sitä uhkaavilta kansainvaelluksilta, ja jättää tiedon- ja tieteenfilosofiset harrastelut varsinaisille ajattelijoille.
Ilmoita asiaton viesti
Sinultä jää, Seppo, käsittelemättä lukuisa joukko tieteenaloja. Suomessa on 19 erilaista tiedekuntaa.
Miksi kukaan ei puhu yhteiskuntatieteistä? Ihmistieteet on liian karkea käsite.
Tottakai luonnontieteen metri on aina metri, vaikkakin sen määritelmä on monimutkainen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Metri). Ei kukaan denialisti sitä voi kumota. Sama pätee kaikille fysiikan suureille. Tiede kehittyy ja virheitä korjataan kyllä.
Tiedättekö mikä on kaikkia tieteenaloja parhaiten yhdistävä ala? Se on systeemien teoria. Voimme päättää, että Suomi on systeemi niin kauan kuin se on olemassa. Se on käsitteellistä mallintamista. Juuri tätä Suomen johdon pitäisi ensisijaisesti tehdä, jotta se ymmärtäisi kehittymisen tarpeet. Kuka kertoisi tämän heille?
Suomi kehittyisi parhaiten yhdessä sovittujen periaatteiden (mallien) ansiosta, siten kuin maailmanlaajuisesti on kehitetty valtaisa määrä teknologiaa (mobiiliverkostot jne). Insinöörit ovat tässä kehityksessä 100 vuotta poliitikkoja edellä. Vai ovatko poliitikot jääneet poteroihinsa ampumaan kaikkea liikkuvaa?
Työnjaosta olen Sepon kanssa samaa mieltä. Poliitikkojen pitäisi parlamentaarisesti linjata sotellekin piirteet ja toteutus annettaisiin organisaatio-oppien parhaille, ei-poliittisille, toimijoille. Näin päästäisiin lähelle optimoinnin parhaita tuloksia (kustannukset, asiakaspalvelutaso jne). Sama kansanvaelluksille: poliitikot luomaan linjaukset kansan tahtoa kuunnellen ja huippuammattilaiset organisoimaan itse prosessi.
Ilmoita asiaton viesti
Eurooppalaisen ajatushistorian suuren kokokuvaan kuuluu se että ”holistisesta” alkutilasta eriytyneet erityistieteet edelleen — aivan saman, individualisaatioon pohjautuvan draivin ansiosta — jakautuivat kukin sisäisesti tutkimuskohteiden ja koulukuntien mukaan, ja pirstoutuminen päätyi lopulta nykyiselle ”ismien” asteelle, jossa jo jonkin ismin mukainen käsitepuitteistus riittää antamaan asioille totuudellisuuden leimaa.
Samaan kehityskuvaan kuuluu koherenttisten kokonaisuuksien, kuten ”suurten kertomusten” katoaminen, ja korrespondenttisen todellisuusvasteen vahvistuminen vetoavimmaksi totuudellisuuden kriteeriksi.
Yksinkertaisesti: se mitä nimitämme ”tieteeksi” on aikojen ehdoilla elävä ja muuttuva asia. Kirjoittamalla oman aikalaisrationaalisuutemme historian saamme edes jonkinlaisen käsityksen siitä missä oman järkemme rajat kulkevat. Oman aikamme kuvaan kuuluu se ettei poliitikkoa ja lobbaria voi erottaa toisistaan — mutta ei myöskään tutkijaa ja rahoittajaa.
Ei ole enää mitään sidonnaisuuksista vapaata ”tutkimusta” — päinvastoin. Sitoutumista todellisiin intresseihin pidetään hyveenä. Yliopistot ja talouselämä ovat veljekset kuin ilvekset. — Se tieteen alue, joka kohdistaa huomionsa yksin ihmiseen, on puolestaan pirstoutunut sirpalemaisiin ”ismeihin” — ja ismitodellisuudessa tiedolliset ja aatteelliset ismit asettuvat totuusehtojensa puolesta samalle lähtöviivalle ja elävät suloisessa symbioosissa.
Sirpalemaiset ismit.
Erilaiset strukturalistiset kattamis- ja kattausyritykset ovat nyt kuin kotonaan. On houkuttelevaa rakentaa malleja joiden koetaan poimivan tai kokoavan olennaisen esiin koko tutkimustiedon pöydälle levinneestä sekahedelmäkeitosta. Se on todellakin systeemistä järkeä pelkistetyimmillään.
En usko, että sillä on mitään annettavaa itse todellisuuden kohtaamisessa. Sen sijaan uskon edelleen sen aikakauden ajatteluehtoihin, jolloin ”kartesiolaisen paradigman” omimmat tieteelliset oivallukset tehtiin. Eli aikaan viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä, jolloin muutamat nerot kehittivät teorioita, joihin tarkasteleva Subjekti sisältyi itsensä objektivoineena ja siten kalibroineena.
Tarkoitan sellaisia hengentöitä kuin Einsteinin suhteellisuusteoriat, Freudin psykoanalyysi tai kielen, ajattelun ja totuuden suhdetta selvittänyt Wittgensteinin tiedonfilosofia.
Ilmoita asiaton viesti
#52. Nyt meni Sepon selostukset monimutkaisiksi. Sinulla ei ole tieteen ajokorttia ja siksi pistät omiasi.
”En usko, että sillä [ilmeisesti systeemiajattelu] on mitään annettavaa itse todellisuuden kohtaamisessa.”
Mielipiteillä ei tiedettä edistetä, vaan perusteluilla. Jos väität näin, sinulle lankeaa todistamisen taakka. Halveksut systeemistä järkeä, vaikka sitä on tutkittu kaikilla yhteiskunnan sektoreilla pian 100 vuotta. Niklas Luhman oli koko viime vuosisadan tunnetuimpia sosiologeja ja yhteiskuntatieteilijöitä. Hän oli kuuluisa systeemisistä määritelmistään, joita tutkitaan edelleen – minä muiden joukossa.
Nyt kun Sirpa Pietikäinen otti esille, että tutkijoita ei saa pilkata. Onko meillä tutkijoilla oikeus pilkata höyrähtäneitä ”havukka-ahon ajattelijoita”, joilla ajatukset menevät pahasti sekaisin aina kun tulee kysymys omasta edusta tai kaikesta itseen liittyvästä kun tarkoituksena on pönkittää omaa horjuvaa itsetuntoa?
Tällä keskustelupalstalla ei yleensä synny akateemisen tason pohdintaa, vaan tölväisyjä tölväisyihin. Eikö silloin pitäisi luottaa heihin, joilla on eniten hengen ja mielen sivistystä opittuna? Tieto luo vakuuttavuutta.
Kari Enqvist ilmaisee asian niin, että elämme jo tiedon jälkeistä aikaa, joka edeltää yleensä fasismia:
https://yle.fi/uutiset/3-9738847
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelit sitten että natsikortin heittely tieteen nimissä edustaisi ”akateemisen tason pohdintaa”?
Kaikin mokomin. Ei vakuuta minua. Epäilen edelleenkin että se auttaisi ketään ajattelemaan yhtään paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Taisipa jäädä Oikkoseltakin lukematta tai ymmärtämättä Pietikäisen avauksen keskeinen kappale:
”Tutkijat ovat esimerkiksi biotalous- ja ilmastokysymyksessä tehneet juuri sitä mitä heidän odotetaan tekevän: esittävän uutta tietoa ja erilaisia tapoja tarkastella asioita. Myös virallisesta poliittisesta agendasta poikkeavien johtopäätöksien pohtiminen on arvokas ja tärkeä tutkijoiden tehtävä yhteiskunnassa. Tätä tehtävää on vaalittava ja puolustettava.”
Ilmoita asiaton viesti
Mutta sitä työtä on myös lupa kritisoida.
Ilmoita asiaton viesti
Virallisesta poliittisesta agendasta poikkeavat johtopäätökset? Tarkoittaa käytännössä siis hallituksen politiikasta poikkeavaa opposition politiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvänä päivänä voisi tietysti tarkoittaa. Luulen kuitenkin, että hallituspuoluetta kannattava blogaaja ja minä, joka kannatan oppositiota, suhtaudumme yhtä epäluuloisesti opposition kykyyn sulattaa tieteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Me eurooppalaiset emme nimenomaan sokeuden asteelle kasvaneen individualismimme takia enää pysty käsittämään miten kovia kognitiivisia tosiasioita ”kulttuurit” ovat. Emme osaa pelätä sitä että toisilleen yhteensopimattomat kulttuurit repivät toistensa sosiaaliset sidosaineet ja kognitiiviset kyvyt riekaleiksi. Liimaamme vain yksilön kokemuksellista ”viisautta” tai tiedollisella puolella erilaisista yhteyksistä pelkistettyä yleiskäsitteellistä järkeä yhteisötodellisuuden päälle.
Yhteisövoimat, yhteisöominaisuudet ja yhteisöilmiöt — kaikki mikä ei tosiasiassa ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin, jää meiltä ymmärtämättä.
Kun ensimmäinen poliittinen pukari alkaa palopuheissaan käyttää sellaisia käsitteitä kuin esimerkiksi ”sosiaalinen sidonnaisuus”, ”ryhmäpaine”, ”mekaaninen normimoraali”, ”puhutun ja kirjoitetun kielen kognitiivinen ero”, depersonalisaatio totalitarismissa”, ”ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuuri”, jne — lupaan nostaa hattua ja kirjoittaa poliitikostakin positiivisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Avauksen kirjoittaneella fiksulla poliitikolla lienee ollut mielessään se, että biotaloudessa ei nähdä metsää puilta. Toki yhteisöilmiötkin jäävät monesti ”meiltä” ymmärtämättä.
Ilmoita asiaton viesti
””Mistä sitten lienee kyse jos jollakulla on sellainen olo, että noita toisia kulttuureita ymmärtää?””
Tietämättömyydestä.
Ja se tietämättömyys koskee siis ihan ensimmäiseksi oman eurooppalaisen aikakausrationaalisuutemme alkutekijöitä.
Visuaaliseen objektivaatioon pohjautuva kulttuurikognitiomme omaa aivan erinomaiset mahdollisuudet esimerkiksi ymmärtää sitä jäsennyskykyjen amputaatiota, jota kulttuurinen kuvakielto monille ei-eurooppalaisille perinteille merkitsee.
Ilmoita asiaton viesti
Katsos, Seppo ainoana ymmärtää, vaikka vaatimattomuuttaan sanoo, että ”me” emme ymmärrä.
Ilmoita asiaton viesti
”… ”me” emme ymmärrä…””
Se on tuo ”me” se piiri jossa ”ymmärtäminen” on mahdollista.
Musiikin ymmärtämisestä:
http://alkonkassalla.blogspot.fi/2015/03/mcluhanis…
Ilmoita asiaton viesti
””…miltä taholta tuossa…””
Täällä näköjään veljet ovat löytäneet toisensa jäynäämisen merkeissä. Onko palkitsevaa?
Mitä itse asiaan tulee, sinä ja minä olemme ne, jotka tarvitsemme ensin tietoa oman eurooppalaisen uuden ajan ajatteluehtoja ymmärtääksemme. ”Ymmärtäminen” on mahdollista ”omiemme piirissä” — sitä tarkoittaa se toteamus, että ”kulttuurit” ovat kovia kognitiivisia tosiasioita.
Esimerkiksi puhutun kielen tuottaminen ja ymmärtäminen on kognitiivisesti eri asia kuin kirjoitettu kieli. Maailmassa kukaan ei toistaiseksi tiedä tarkalleen mikä kaikki siinä vaikuttaa — sanotaan nyt vaikka että yksi teoria koskee aivopuoliskojen työnjakoa — mutta voimme tietää aivan varmasti että ne ovat eri asioita.
Kaikki se mikä eurooppalaisesta uudesta ajasta teki historiallisesti niin vaikuttavan juontuu jotenkin siitä että sivistyksemme on niin läpikotaisin visuaalis-kirjallista. Uuden ajan ensimmäiset suuret systeeminrakentajat, Descartes ja Spinoza, joilla oli Subjektin ja Objektin suhteeseen toisilleen täysin päinvastainen ratkaisu, käyttivät kuitenkin kumpikin ahkerasti harppia.
Sensijaan euklidista avaruusgeometriaa ei esiinny maailmassa missään missä kulttuuriseksi perusratkaisuksi ei ole muodostunut äännekirjoitusta.
Kulttuurinen kuvakielto merkitsee kognitiivista amputaatiota. Sieltä käsin ei ole mitään edellytyksiä ”ymmärtää” eurooppalaista ajattelua.
Sattumoisin nämä jutut kiinnostavat minua juuri nyt. Luin viime yönä mm. tätä Marshall McLuhanin ja Quentin Fioren teosta:
http://alkonkassalla.blogspot.fi/2015/04/marshall-…
”Understanding is not a point of wiew.”
Mutta tämä riittää minulle. En aio jäädä tänne jäynättäväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kaiken tietävä Oikkonen kyllästyttää.
Omissa maailmoissaan opettamassa muita.
Ilmoita asiaton viesti
Ei omissa maailmoissaan, vaan eri kulttuurissa.
Kommenttinne on aito demonstraatio kulttuurien ymmärtämisen vaikeudesta.
Yritys johtaa helposti kyllästymiseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuulin aikanaan väitteen, että entisessä Neuvostoliitossa älyllisesti lahjakkaat ihmiset, jotka eivät pitäneet puolueen linjasta, ryhtyivät shakinpelaajiksi. Sillä tavalla he pystyivät käyttämään älyllistä lahjakkuuttaan aivan puolueen linjasta riippumatta. Puolueella ei ollut linjaa siinä, miten shakkia piti pelata.”
Ei se šakin pelaaminen heitäkään pelastanut. Stalin tuhosi ensin nimenomaan älymystön. Lenin sen jo aloitti.
Tämä aihe ei nyt tähän keskusteluun kuulu, mutta Garri Kasparov, šakin maailmanmestari, on Venäjän nykyhallinnon ankara kriitikko.
Tuli vain mieleen.
Ilmoita asiaton viesti
Shakin maailmanmestarit toisen maailmansodan jälkeen eivät ole asian ydin.
Olen elänyt Neuvostoliitossa tarpeeksi kauan, ettei mun tarvitse googlata yhtään mitään.
Tuhoon tuomituilla ei ollut varaa valita. Shakkia.
Ilmoita asiaton viesti
Lue vaikka huviksesi Aleksandr Solženitsynin Vankileirien saaristo, Gulag.
Nobel-palkittu venäläinen ja hyvin isänmaallinen kirjailija. Noin tuhat sivua. Sen lukemiseen meni yksi kesä.
Siinä kerrotaan yksityiskohtaisesti leirijärjestelmästä ja siitä miten ihmisiä tuhotaan. Nälkään, likaan ja rasitukseen.
Jo Dostojevski kirjoitti Muistelmia kuolleesta talosta, siitä kun hän oli itse leirillä.
Pavel Sudoplatovin kirja Elämäni Stalinin palveluksessa kertoo taas siitä, miten kattavaa tämä kansanvihollisten tuhoaminen oli. Kansanvihollisia olivat kaikki ihan tavalliset ihmiset.
Shakinpelaajat eivät takuulla säästyneet hengissä.
Ehkä seuraava sukupolvi sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Noista mestareista useampikin koki vainoa Neuvostoliitossa.
Ilmoita asiaton viesti
Lähinnä Kasparov ja Spasski. Pienessä mitassa myös Petrosjan ja Tal.
Botvinnik ja Karpov olivat puolueen miehiä.
Ilmoita asiaton viesti
Paul Keres on monessa mielessä tutustumisen arvoinen tapaus.
Ilmoita asiaton viesti
Samoin Viktor Kortshnoi
Ilmoita asiaton viesti
Kasparov on sillä tavalla kiinnostava, että hänellä on säätiö joka ajaa ihmisoikeuksia Venäjälle.
Itse hän ei voi Venäjänmaahan edes astua, kun ei pääsisi sieltä koskaan hengissä pois.
Heillä kun on mukava tapa listiä kaikki kritiikki kadulle tai muualle eikä syyllistä saada koskaan kiinni. Tšetšeenejä ne kaikki on, sanovat.
Jos joku kyseenalaistaa näitä väitteitä, nämä asiat ovat Anna Politkovskajan ja Garri Kasparovin kirjoissa.
Ilmoita asiaton viesti
”Tšetšeenejä ne kaikki on…”
Minä en pitäisi mahdottomana ajatusta, että eri puolilla maailmaa sotineista tšetšeeneistä löytyisi myös riittävä määrä ihmisiä, jotka pyrkisivät hankkimaan särvintä leipänsä päälle palkkamurhaajina, sivutoimisesti toki.
Palkkaajat näyttäisivät kovin usein olevan putinisteja.
Ilmoita asiaton viesti
Katsoin Sirpan ulostulon suosittelijoita. Historiaa tässäkin, että usarin vasemmistolaiset laumana tykkäävät kokoomusmepin kirjoituksesta 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ja tässä yhteydessä on melko huvittavaa se, ettet mitenkään tiedä sitä, ovatko suosittelijat vasemmistolaisia. Minä esimerkiksi en ole eikä ole moni muukaan ymmärtääkseni. Se seikka, ettei ole sinun kanssasi samaa mieltä jostain, ei tee kenestäkään vasemmistolaista. Sanoisin lähinnä liberaalin ja heitähän on onneksi kaikkialla.
Eikö ole hauskaa, miten olet lukkiutunut joihinkin ennakkoluuloihisi. Kannattaisikohan sinun päästä niisä irti? Suosittelisin ainakin.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä sinä sait päähäsi että olen lukkiutunut ennakkoluuloihini? Totesin vain hauskan faktan, sillä tämä uusisuomi on omanlaisensa pieni kupla jossa ihmisten tavat ajatella käyvät tutuiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kun kerroit, että olen ”vasemmistolainen”. Tämä olikin minulle aivan uusi tieto. Hienoa, että edes joku tuntee minut paremmin kuin minä itse!
Ilmoita asiaton viesti
Jos ajatus on hyvä, on samantekevää, mikä on sen esittäneen ihmisen puoluekanta. Pietikäisen puheista olen kyllä tykännyt useinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta, ken on jaksanut tarpoa tutkijayhteisön raskasta elon polkua, tietää, että tutkijat ne vasta toisiaan kivittävät ismiensä, ryhmäkuntaisuutensa, pikkupiirinsä ja jakkaransa puolustamisen piiloagendojen kautta.
Jos he hairahtuvat tukemaan tai pönkittämään kritiikittä vallitsevia poliittisia virtauksia, niin jonkunhan se kritiikki on esitettävä, kun poliittinen sidos sen sordinoi.
Itse asiassa tutkijoiden olisi syytä uskaltautua osoittamaan pipiä tai painamaan sitä sormellaan tilanteessa, jossa mm. länsieurooppalainen kulttuuri on uppoamassa omahyväisyyteensä. Jos he eivät sitä tee, annettakoon heidän kuulla kunniansa.
Ilmoita asiaton viesti
#63. Hyvä päätelmä Sepolta. Keskinäinen kivittäminen on hölmöintä. Minäkin kivisateen alle jääneenä.
Tässä yksi videoni, joka ihmettelee juuri länsimaisen kulttuurin omahyväisyyttä (niitä on 100 muutakin, kestoltaan vajaa tunti).
Tässä arvioidaan kriittisesti tärkeimpiä tieteenaloja, kuten miksi taloustiede on niin surkeasti epäonnistunut.
http://metayliopisto.fi/alykkaitten-ratkaisujen-me…
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaisi olla pilkkaamatta niitäkin Metsäntutkimuslaitoksen/Luken tutkijoita, joiden ansiosta Suomen metsissä on enemmän puuta ja kasvua kuin koskaan.
Illuusio ”vanhojen metsien” hyvyydestä, jotka ovat hiilipäästölähteitä
Ilmoita asiaton viesti
Kas kummaa. Kriittinen kommenttini ilmastonmuutoksesta on kadonnut täältä. Eikö saa olla eri mieltä?
Ilmoita asiaton viesti
Jos blogaaja olisi poistanut kommentin, ilmoitus kommenttien lukumäärästä ei täsmäisi niiden numeroinnin kanssa. Se kuitenkin täsmää. Kauniisti sanoen: olet tainnut erehtyä.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjotin ja tallensin. Enempää en tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
Viestin 11 mukaan tätä keskustelua moderoidaan. Joku on klikannut viestin asiattomaksi. Kirjoitukseni varmaan ärsytti ilmastouskovaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Tallennettaessa kommentti saa numeron, ja kun ei yhtään numeroa puutu välistä, niin ei se kommentti ole ehkä tallentunut. Näin voi joskus käydä. Kannattaisi lähettää kommentti uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Vieläkö Sirpa haluaa että metsäteollisuuden jätevesien Ph on 0 ?
Ilmoita asiaton viesti
Suutari pysyköön lestissään.
Ilmoita asiaton viesti