Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Fri, 22 Sep 2017 11:35:29 +0300 fi Euro- ja eduskuntavaalit voidaan vielä yhdistää http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243251-euro-ja-eduskuntavaalit-voidaan-viela-yhdistaa <p>Tämän viikon tietojen perusteella puolueiden on vaikea päästä yksimielisyyteen vuoden 2019 eduskunta- ja eurovaalien yhdistämisestä. Sanoin jo pian tämän vaalikauden alussa, että olisi outoa, ellei vaaleja yhdistettäisi. Totesin samalla, että yhdistämisen myötä ehdokkuusshoppailusta voitaisiin päästä eroon, jos äänestäjät kerralla tietävät mihin kukin on ehdolla.</p><p>Mikäli eurovaalit edelliskerran tapaan siirretään toukokuulle, niin eduskuntavaaleista eurovaaleihin jäisi vain viisi viikkoa aikaa. Ajoitus olisi sellainen, että eurovaalien ehdokaslistat menisivät kiinni juuri ennen eduskuntavaalien virallisen vaalituloksen vahvistamista.</p><p>Tätä hallinnollista ongelmaa suurempi kysymys on kuitenkin se kuka eurovaaleista enää eduskuntavaalien jälkeen on kiinnostunut. Kun kaikki huomio on kiinnittynyt eduskuntavaaleihin, niin eurovaalien kohdalla iskee helposti vaaliväsymys. Median huomio taas on jo kiinnittynyt alkaneisiin hallitusneuvotteluihin. Odotettavissa on, että äänestysprosentti putoaa silloin niin alas, että vain EU-asioihin vakavimmin suhtautuvat ja parhaiten omat äänestäjänsä liikkeelle saavat voivat menestyä. Tämän vuoksi en olekaan nyt huolestunut Kokoomuksen menestyksestä vaan koko vaalin legitimiteetistä. Kolmenkymmenen prosentin tuntumaan painuva äänestysprosentti ei vahvista eurooppalaista lainsäädäntötyötä ja uskoa sen kansanvaltaisuuteen. Millekään puolueelle ei olisi kunniaksi, jos se omaa etuaan tavoitellen pyrkisi vaalitaktisesti mahdollisimman alhaiseen äänestysprosenttiin.</p><p>Yhtenä huolenaiheena vaalien yhdistämiselle eli käytännössä eduskuntavaalien lykkäämiselle on sanottu olevan myös pelko siitä, että Suomen uusi hallitus ei ehtisi valmistautua kesällä 2019 alkavaan EU:n puheenjohtajakauteen. Ymmärrän hallinnossa elävän huolen, mutta huolehtijoilta saattaa unohtua, että Suomen puheenjohtajakauden aikana eletään uuden komission nimittämisen aikaa, jolloin lainsäädäntöä on varsin vähän. Aina komission nimittämiseen saakka huomio kohdistuu kaikkialle muualle kuin neuvostoon.</p><p>Yhteisen aikataulun säätäminen on yhä mahdollista tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Eduskuntakauden pidentäminen muutamalla viikolla ei ole ongelma, jos valtaosa eduskuntapuolueista sille kannalle asettuu. Tämän kaltaisissa asioissa yksimielisyyden olisi kuitenkin oltava mahdollisimman laaja, myös suurimman osan oppositiota kattava.</p><p>Tosin kun eduskunta pidentäisi omaa mandaattiaan, niin esityksen perustuslaillisuus on tarkasteltava samaan tapaan kuin viimeksi tehtiin siirrettäessä kevään vaaleja huhtikuulle. Ylipäätään puolueiden välillä olisi syytä olla asiasta mahdollisimman laaja yhteisymmärrys. Aikaa on, mutta se on käytettävä huolella.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän viikon tietojen perusteella puolueiden on vaikea päästä yksimielisyyteen vuoden 2019 eduskunta- ja eurovaalien yhdistämisestä. Sanoin jo pian tämän vaalikauden alussa, että olisi outoa, ellei vaaleja yhdistettäisi. Totesin samalla, että yhdistämisen myötä ehdokkuusshoppailusta voitaisiin päästä eroon, jos äänestäjät kerralla tietävät mihin kukin on ehdolla.

Mikäli eurovaalit edelliskerran tapaan siirretään toukokuulle, niin eduskuntavaaleista eurovaaleihin jäisi vain viisi viikkoa aikaa. Ajoitus olisi sellainen, että eurovaalien ehdokaslistat menisivät kiinni juuri ennen eduskuntavaalien virallisen vaalituloksen vahvistamista.

Tätä hallinnollista ongelmaa suurempi kysymys on kuitenkin se kuka eurovaaleista enää eduskuntavaalien jälkeen on kiinnostunut. Kun kaikki huomio on kiinnittynyt eduskuntavaaleihin, niin eurovaalien kohdalla iskee helposti vaaliväsymys. Median huomio taas on jo kiinnittynyt alkaneisiin hallitusneuvotteluihin. Odotettavissa on, että äänestysprosentti putoaa silloin niin alas, että vain EU-asioihin vakavimmin suhtautuvat ja parhaiten omat äänestäjänsä liikkeelle saavat voivat menestyä. Tämän vuoksi en olekaan nyt huolestunut Kokoomuksen menestyksestä vaan koko vaalin legitimiteetistä. Kolmenkymmenen prosentin tuntumaan painuva äänestysprosentti ei vahvista eurooppalaista lainsäädäntötyötä ja uskoa sen kansanvaltaisuuteen. Millekään puolueelle ei olisi kunniaksi, jos se omaa etuaan tavoitellen pyrkisi vaalitaktisesti mahdollisimman alhaiseen äänestysprosenttiin.

Yhtenä huolenaiheena vaalien yhdistämiselle eli käytännössä eduskuntavaalien lykkäämiselle on sanottu olevan myös pelko siitä, että Suomen uusi hallitus ei ehtisi valmistautua kesällä 2019 alkavaan EU:n puheenjohtajakauteen. Ymmärrän hallinnossa elävän huolen, mutta huolehtijoilta saattaa unohtua, että Suomen puheenjohtajakauden aikana eletään uuden komission nimittämisen aikaa, jolloin lainsäädäntöä on varsin vähän. Aina komission nimittämiseen saakka huomio kohdistuu kaikkialle muualle kuin neuvostoon.

Yhteisen aikataulun säätäminen on yhä mahdollista tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Eduskuntakauden pidentäminen muutamalla viikolla ei ole ongelma, jos valtaosa eduskuntapuolueista sille kannalle asettuu. Tämän kaltaisissa asioissa yksimielisyyden olisi kuitenkin oltava mahdollisimman laaja, myös suurimman osan oppositiota kattava.

Tosin kun eduskunta pidentäisi omaa mandaattiaan, niin esityksen perustuslaillisuus on tarkasteltava samaan tapaan kuin viimeksi tehtiin siirrettäessä kevään vaaleja huhtikuulle. Ylipäätään puolueiden välillä olisi syytä olla asiasta mahdollisimman laaja yhteisymmärrys. Aikaa on, mutta se on käytettävä huolella.

]]>
5 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243251-euro-ja-eduskuntavaalit-voidaan-viela-yhdistaa#comments Fri, 22 Sep 2017 08:35:29 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243251-euro-ja-eduskuntavaalit-voidaan-viela-yhdistaa
Ilmastomuutoksesta ei saada äänestämällä yhtään sen epätodellisempaa http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243201-ilmastomuutoksesta-ei-saada-aanestamalla-yhtaan-sen-epatodellisempaa <p>Luonnontieteellisiin ilmiöihin kuten ilmastonmuutokseen ei valitettavasti vaikuteta kieltämällä tai sivuuttamalla niitä. Ilmastonmuutos on todellinen kriisi. Eurooppakaan ei ole tälle immuuni.</p><p>Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin joudumme ennemmin tai myöhemmin vastaamaan ja sopeutumaan. Voimme joko reagoida nopeasti pyrkimällä vielä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, tai joudumme tulevaisuudessa vastaamaan ilmastonmuutoksen seurauksiin kalliimmin ja rajuimmin hätätoimenpitein. Koska tutkijat ovat mallintaneet ilmastonmuutoksen etenevän kiihtyvissä määrin, seuraavat 20 vuotta ovat aivan ratkaisevia tulevaisuutemme kannalta.</p><p>Talouden kannalta kysymys on siitä, tehdäänkö nyt hukkainvestointeja vai varaudutaanko ilmastonmuutokseen mahdollistamalla sopeutumisen myötä myös taloudellinen menestys.</p><p>Suomen metsätaloudella ja puuntuotannolla on loistava tulevaisuus sekä taloudellisen kasvun moottoreina ja investointeina, että ilmastomuutoksen ratkojina.</p><p>Selvitäksemme ilmastonmuutoksen haasteista meidän täytyy samaan aikaan sekä vähentää päästöjä että kasvattaa hiilinieluja. Jos lisätään hakkuita ja puunkorjuuta radikaalisesti, seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana metsien hiilinielu pienenee. Sen jälkeen uusi kasvava puu toimii hiilinieluna taas nykyisellä tasolla. Hakkuista syntyvän hiilinielun kokoa määrittelee myös se, miten puuta käytetään. Mikäli hiili pysyy sitoutuneena, hiilivarasto pysyy suurempana; mikäli puuta tuotetaan bioenergiaksi, pienentyneen hiilinielun lisäksi tuotetaan samanaikaisesti lisää päästöjä.</p><p>Olennaista on siis se, miten luomme metsien eri käyttötarkoituksille parhaan mahdollisen lisäarvon ja hinnan. Ympäristöongelmia korvaavat ja kestävät, korkeanjalostuksen puutuotteet ovat merkittävässä roolissa ympäristöhaasteita ratkottaessa. Suomella on osaamista ja raaka-ainevaroja pärjätä puurakentamisen, biopohjaisten kemikaalien, lääketieteellisten ratkaisujen kuten kantasolualustojen, kiertävien vaatekuitujen, sekä kestävien ruokapakkausten kehittyvillä markkinoilla. Lisää kasvunmahdollisuuksia tarjoaa moni muukin vastaava innovaatio, joka ei vielä ole kaupallistettavissa.</p><p>Myös bioenergialla on oma paikkansa. Puutuotteiden tuotannosta syntyviä sivuvirtoja, joille ei löydy muuta käyttöä, on järkevää käyttää bioenergian tuotantoon siirtyessämme fossiilittomaan aikakauteen. Erityisesti tästä valmistetulla biodieselillä on paikkansa raskaanliikenteen polttoaineena.</p><p>Päätös metsänielujen laskentatavasta, joka muodostaa yhden osan EU:n ilmastopolitiikasta, ei suoranaisesti aseta kattoa metsähakkuille. Kysymys on yhteisestä tavasta laskea metsäpinta-alan, nielun ja varaston määrää.</p><p>Parlamentin kannasta äänestettäessä puolsin kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa niiden kansainvälisten ilmastosopimusten mukaisesti, joita olen itsekin ollut neuvottelemassa. Moni puoltamani parlamentin muutosehdotus oli myös Suomen edun mukainen, kuten kestävän puurakentamisen kannustaminen.</p><p>Muutosesityksen 65 kohta 2 nostettiin Suomen metsätalouden kannalta keskeisimmäksi. Äänestin siinä useimpien muiden suomalaismeppien tapaan kestäviä metsänhakkuita koskevan lisäyksen puolesta, joka mahdollistaa jäsenvaltiolle ylimääräisen metsänkorjuun. Muutosehdotus edellyttää, että metsämaa säilyy kasvihuonekaasujen nieluna. Tämän lisäksi se edellyttää, että Pariisin sopimuksen tavoite kasvihuonekaasupäästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien välisestä tasapainosta kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla saavutetaan. Mielestäni komission alkuperäinen esitys vertailuvuosista ja edellä mainittu muutosesitys olisivat yhdessä luoneet vahvemman pohjan ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.</p><p>Minun mielestäni Suomen etu on sekä ilmastonmuutoksen ratkomien taloudellisesti kannattavalla tavalla ja riittävän ajoissa että korkean jalostuksen metsäteollisuuden edistäminen. Näiden yhteen sovitettavissa olevien tavoitteiden puolesta olen toiminut ja tulen jatkossakin toimimaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Luonnontieteellisiin ilmiöihin kuten ilmastonmuutokseen ei valitettavasti vaikuteta kieltämällä tai sivuuttamalla niitä. Ilmastonmuutos on todellinen kriisi. Eurooppakaan ei ole tälle immuuni.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin joudumme ennemmin tai myöhemmin vastaamaan ja sopeutumaan. Voimme joko reagoida nopeasti pyrkimällä vielä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, tai joudumme tulevaisuudessa vastaamaan ilmastonmuutoksen seurauksiin kalliimmin ja rajuimmin hätätoimenpitein. Koska tutkijat ovat mallintaneet ilmastonmuutoksen etenevän kiihtyvissä määrin, seuraavat 20 vuotta ovat aivan ratkaisevia tulevaisuutemme kannalta.

Talouden kannalta kysymys on siitä, tehdäänkö nyt hukkainvestointeja vai varaudutaanko ilmastonmuutokseen mahdollistamalla sopeutumisen myötä myös taloudellinen menestys.

Suomen metsätaloudella ja puuntuotannolla on loistava tulevaisuus sekä taloudellisen kasvun moottoreina ja investointeina, että ilmastomuutoksen ratkojina.

Selvitäksemme ilmastonmuutoksen haasteista meidän täytyy samaan aikaan sekä vähentää päästöjä että kasvattaa hiilinieluja. Jos lisätään hakkuita ja puunkorjuuta radikaalisesti, seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana metsien hiilinielu pienenee. Sen jälkeen uusi kasvava puu toimii hiilinieluna taas nykyisellä tasolla. Hakkuista syntyvän hiilinielun kokoa määrittelee myös se, miten puuta käytetään. Mikäli hiili pysyy sitoutuneena, hiilivarasto pysyy suurempana; mikäli puuta tuotetaan bioenergiaksi, pienentyneen hiilinielun lisäksi tuotetaan samanaikaisesti lisää päästöjä.

Olennaista on siis se, miten luomme metsien eri käyttötarkoituksille parhaan mahdollisen lisäarvon ja hinnan. Ympäristöongelmia korvaavat ja kestävät, korkeanjalostuksen puutuotteet ovat merkittävässä roolissa ympäristöhaasteita ratkottaessa. Suomella on osaamista ja raaka-ainevaroja pärjätä puurakentamisen, biopohjaisten kemikaalien, lääketieteellisten ratkaisujen kuten kantasolualustojen, kiertävien vaatekuitujen, sekä kestävien ruokapakkausten kehittyvillä markkinoilla. Lisää kasvunmahdollisuuksia tarjoaa moni muukin vastaava innovaatio, joka ei vielä ole kaupallistettavissa.

Myös bioenergialla on oma paikkansa. Puutuotteiden tuotannosta syntyviä sivuvirtoja, joille ei löydy muuta käyttöä, on järkevää käyttää bioenergian tuotantoon siirtyessämme fossiilittomaan aikakauteen. Erityisesti tästä valmistetulla biodieselillä on paikkansa raskaanliikenteen polttoaineena.

Päätös metsänielujen laskentatavasta, joka muodostaa yhden osan EU:n ilmastopolitiikasta, ei suoranaisesti aseta kattoa metsähakkuille. Kysymys on yhteisestä tavasta laskea metsäpinta-alan, nielun ja varaston määrää.

Parlamentin kannasta äänestettäessä puolsin kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa niiden kansainvälisten ilmastosopimusten mukaisesti, joita olen itsekin ollut neuvottelemassa. Moni puoltamani parlamentin muutosehdotus oli myös Suomen edun mukainen, kuten kestävän puurakentamisen kannustaminen.

Muutosesityksen 65 kohta 2 nostettiin Suomen metsätalouden kannalta keskeisimmäksi. Äänestin siinä useimpien muiden suomalaismeppien tapaan kestäviä metsänhakkuita koskevan lisäyksen puolesta, joka mahdollistaa jäsenvaltiolle ylimääräisen metsänkorjuun. Muutosehdotus edellyttää, että metsämaa säilyy kasvihuonekaasujen nieluna. Tämän lisäksi se edellyttää, että Pariisin sopimuksen tavoite kasvihuonekaasupäästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien välisestä tasapainosta kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla saavutetaan. Mielestäni komission alkuperäinen esitys vertailuvuosista ja edellä mainittu muutosesitys olisivat yhdessä luoneet vahvemman pohjan ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Minun mielestäni Suomen etu on sekä ilmastonmuutoksen ratkomien taloudellisesti kannattavalla tavalla ja riittävän ajoissa että korkean jalostuksen metsäteollisuuden edistäminen. Näiden yhteen sovitettavissa olevien tavoitteiden puolesta olen toiminut ja tulen jatkossakin toimimaan.

]]>
79 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243201-ilmastomuutoksesta-ei-saada-aanestamalla-yhtaan-sen-epatodellisempaa#comments Thu, 21 Sep 2017 08:00:00 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243201-ilmastomuutoksesta-ei-saada-aanestamalla-yhtaan-sen-epatodellisempaa
Lopetetaan tutkijoiden pilkkaaminen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240477-lopetetaan-tutkijoiden-pilkkaaminen <p>Lisääntynyt &rdquo;adressitutkija&rdquo; ja &rdquo;kaikenmaailman dosentit&rdquo; -leimakirveiden käyttäminen on herättänyt minut pohtimaan, mikä tätä sivistyskansaa oikein vaivaa. Asiaperusteisiin ja tutkittuun tietoon perustuvaa poliittista päätöksentekoa tuskin edistää puhe &rdquo;adressitutkijoiden porkkananviljelykursseista&rdquo; tai &rdquo;DDR:n perustuslakia ihannoivista perustuslakifundamentalisteista&rdquo;.</p><p>Lisääntynyt tutkijoiden kivittäminen ja henkilökohtainen leimaaminen on huolestuttava ilmiö.</p><p>Tutkijat ovat esimerkiksi biotalous- ja ilmastokysymyksessä tehneet juuri sitä mitä heidän odotetaan tekevän: esittävän uutta tietoa ja erilaisia tapoja tarkastella asioita. Myös virallisesta poliittisesta agendasta poikkeavien johtopäätöksien pohtiminen on arvokas ja tärkeä tutkijoiden tehtävä yhteiskunnassa. Tätä tehtävää on vaalittava ja puolustettava.&nbsp;</p><p>Jos tutkijoiden näkemykset ja johtopäätökset eivät sovi lobbareiden tai poliitikkojen tavoitteisiin, leimaamisen sijasta pitäisi kysyä, oppia ja keskustella. Sortuminen kaikkein lapsellisimpaan reaktioon eli pilkkaamiseen ja leimaamiseen on lyhytnäköistä ja pidemmän päälle poliittisen päätöksenteon uskottavuutta rapauttavaa toimintaa. Herätys ennen kuin ollaan hölmölässä!</p><p>Tilanne on aika jakomielitautinen: toisaalta ylpeilemme pisa-tuloksillamme, hyvämaineisella koulutuksellamme ja maailmaa mullistavilla innovaatiollamme. Samaan aikaan ja osin samat ihmiset kyseenalaistavat tutkijoiden toimintaa ja heikentävät koulutuksen ja tutkimuksen määrärahojen leikkauksilla yliopistojen ja tutkimuksen mahdollisuuksia tehdä juuri sitä, mikä yliopistojen tehtävä yhteiskunnassa on.</p><p>Kriittinen, poliittisesta ohjauksesta ja painostuksesta vapaa tutkimus on jatkossakin Suomen menestymisen edellytys. Tätä oksaa ei kannata harkitsemattomilla möläytyksillä sahata.</p><p>Vaikea on tietää, mitä ei tiedä. Innovaatio, joka voidaan suunnitella ei ole mikään innovaatio.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lisääntynyt ”adressitutkija” ja ”kaikenmaailman dosentit” -leimakirveiden käyttäminen on herättänyt minut pohtimaan, mikä tätä sivistyskansaa oikein vaivaa. Asiaperusteisiin ja tutkittuun tietoon perustuvaa poliittista päätöksentekoa tuskin edistää puhe ”adressitutkijoiden porkkananviljelykursseista” tai ”DDR:n perustuslakia ihannoivista perustuslakifundamentalisteista”.

Lisääntynyt tutkijoiden kivittäminen ja henkilökohtainen leimaaminen on huolestuttava ilmiö.

Tutkijat ovat esimerkiksi biotalous- ja ilmastokysymyksessä tehneet juuri sitä mitä heidän odotetaan tekevän: esittävän uutta tietoa ja erilaisia tapoja tarkastella asioita. Myös virallisesta poliittisesta agendasta poikkeavien johtopäätöksien pohtiminen on arvokas ja tärkeä tutkijoiden tehtävä yhteiskunnassa. Tätä tehtävää on vaalittava ja puolustettava. 

Jos tutkijoiden näkemykset ja johtopäätökset eivät sovi lobbareiden tai poliitikkojen tavoitteisiin, leimaamisen sijasta pitäisi kysyä, oppia ja keskustella. Sortuminen kaikkein lapsellisimpaan reaktioon eli pilkkaamiseen ja leimaamiseen on lyhytnäköistä ja pidemmän päälle poliittisen päätöksenteon uskottavuutta rapauttavaa toimintaa. Herätys ennen kuin ollaan hölmölässä!

Tilanne on aika jakomielitautinen: toisaalta ylpeilemme pisa-tuloksillamme, hyvämaineisella koulutuksellamme ja maailmaa mullistavilla innovaatiollamme. Samaan aikaan ja osin samat ihmiset kyseenalaistavat tutkijoiden toimintaa ja heikentävät koulutuksen ja tutkimuksen määrärahojen leikkauksilla yliopistojen ja tutkimuksen mahdollisuuksia tehdä juuri sitä, mikä yliopistojen tehtävä yhteiskunnassa on.

Kriittinen, poliittisesta ohjauksesta ja painostuksesta vapaa tutkimus on jatkossakin Suomen menestymisen edellytys. Tätä oksaa ei kannata harkitsemattomilla möläytyksillä sahata.

Vaikea on tietää, mitä ei tiedä. Innovaatio, joka voidaan suunnitella ei ole mikään innovaatio.

]]>
86 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240477-lopetetaan-tutkijoiden-pilkkaaminen#comments Tue, 25 Jul 2017 06:45:06 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240477-lopetetaan-tutkijoiden-pilkkaaminen
Euroopan kansalaisen palkinto saamelaisten oikeuksia ajavalle yhdistykselle http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239467-euroopan-kansalaisen-palkinto-saamelaisten-oikeuksia-ajavalle-yhdistykselle <p>Kaksikymmentä vuotta saamelaisten sosiaali- ja terveysalan tarpeita ja oikeuksia edistänyt SámiSoster ry saa Euroopan parlamentin myöntämän tämän vuoden Euroopan kansalaisen palkinnon ehdotuksestani.</p> <p>Juhlavuottaan viettävä yhdistys valvoo ja edistää saamelaisten asemaa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä ja järjestää muun muassa vertaistukea, leirejä, ryhmätoimintaa ja sukupolvien välistä kanssakäymistä. Palkintoperusteluissa nostetaan erityisesti esiin yhdistyksen Muittohallat-hanke saamelaisten muistisairaiden ja heidän perheidensä toimintakyvyn ja vireyden tukemiseksi.</p> <p>Muittohallat-hankkeessa ja Sámisosterin toiminnassa ylipäänsä yhdistyvät saamelaisten ja ikäihmisten ihmisarvon ja perusoikeuksien suojelu. Perusoikeudet kuuluvat kaikille ja kaikkialla. Ne ovat luovuttamattomia ja jakamattomia. Niitä ei voi keneltäkään ottaa pois &ndash; ei viranomaisen päätöksellä, eikä henkilön omalla suostumuksella. Oikeuksien pitää myös toteutua samanaikaisesti. Yksi oikeus ei ole tärkeämpi kuin toinen.</p> <p>Tutkimusten mukaan vanhenevat ihmiset saavat suhteellisesti vähemmän ja huonompia palveluja kuin nuoremmat ikäryhmät. Vanhenevan ihmisen oikeuksia loukataan, kun hänen itsemääräämisoikeuttaan rajoitetaan. Ikäihmisillä tulee olla oikeus hyvään elämään ja oikeuteen päättää omista asioistaan. SámiSosterin toiminnan ytimessä on ihmisarvoisen vanhenemisen takaaminen ja ylläpitäminen.</p> <p>Saamelaiset ovat EU:n ainoa alkuperäiskansa. Saamelaisten oikeudet tarvitsevat nykyistä parempaa suojaa, sillä niihin kohdistuu jatkuvia uhkia ja loukkauksia. On ehdottoman tärkeää, että alkuperäiskansoilla on oikeus saada palveluja ja tukea omalla kielellään. SámiSoster on toiminnallaan pitänyt huolen saamenkielisten terveyspalveluiden ja vertaistuen tarjonnasta ja saatavuudesta.</p> <p>Nyt Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskaudella avautuu uusia mahdollisuuksia ottaa saamelaisten oikeudet yhä vahvemmin esiin. Myös EU:lla tulisi olla vahvempi rooli alkuperäiskansojen oikeuksien valvomisessa. Tänä keväänä valmistelemassani Euroopan parlamentin kannassa EU:n arktiseen politiikkaan huomioidaan saamelaisten oikeudet. Parlamentti ehdottaa muun muassa Brysseliin perustettavaksi saamelaisten omaa edustustoa, jossa voitaisiin puolustaa saamelaisten intressejä Unionin arktisen politiikan, koheesiopolitiikan tai vaikkapa kulttuuriperinnön säilyttämiseen tähtäävien ohjelmien osalta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaksikymmentä vuotta saamelaisten sosiaali- ja terveysalan tarpeita ja oikeuksia edistänyt SámiSoster ry saa Euroopan parlamentin myöntämän tämän vuoden Euroopan kansalaisen palkinnon ehdotuksestani.

Juhlavuottaan viettävä yhdistys valvoo ja edistää saamelaisten asemaa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä ja järjestää muun muassa vertaistukea, leirejä, ryhmätoimintaa ja sukupolvien välistä kanssakäymistä. Palkintoperusteluissa nostetaan erityisesti esiin yhdistyksen Muittohallat-hanke saamelaisten muistisairaiden ja heidän perheidensä toimintakyvyn ja vireyden tukemiseksi.

Muittohallat-hankkeessa ja Sámisosterin toiminnassa ylipäänsä yhdistyvät saamelaisten ja ikäihmisten ihmisarvon ja perusoikeuksien suojelu. Perusoikeudet kuuluvat kaikille ja kaikkialla. Ne ovat luovuttamattomia ja jakamattomia. Niitä ei voi keneltäkään ottaa pois – ei viranomaisen päätöksellä, eikä henkilön omalla suostumuksella. Oikeuksien pitää myös toteutua samanaikaisesti. Yksi oikeus ei ole tärkeämpi kuin toinen.

Tutkimusten mukaan vanhenevat ihmiset saavat suhteellisesti vähemmän ja huonompia palveluja kuin nuoremmat ikäryhmät. Vanhenevan ihmisen oikeuksia loukataan, kun hänen itsemääräämisoikeuttaan rajoitetaan. Ikäihmisillä tulee olla oikeus hyvään elämään ja oikeuteen päättää omista asioistaan. SámiSosterin toiminnan ytimessä on ihmisarvoisen vanhenemisen takaaminen ja ylläpitäminen.

Saamelaiset ovat EU:n ainoa alkuperäiskansa. Saamelaisten oikeudet tarvitsevat nykyistä parempaa suojaa, sillä niihin kohdistuu jatkuvia uhkia ja loukkauksia. On ehdottoman tärkeää, että alkuperäiskansoilla on oikeus saada palveluja ja tukea omalla kielellään. SámiSoster on toiminnallaan pitänyt huolen saamenkielisten terveyspalveluiden ja vertaistuen tarjonnasta ja saatavuudesta.

Nyt Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskaudella avautuu uusia mahdollisuuksia ottaa saamelaisten oikeudet yhä vahvemmin esiin. Myös EU:lla tulisi olla vahvempi rooli alkuperäiskansojen oikeuksien valvomisessa. Tänä keväänä valmistelemassani Euroopan parlamentin kannassa EU:n arktiseen politiikkaan huomioidaan saamelaisten oikeudet. Parlamentti ehdottaa muun muassa Brysseliin perustettavaksi saamelaisten omaa edustustoa, jossa voitaisiin puolustaa saamelaisten intressejä Unionin arktisen politiikan, koheesiopolitiikan tai vaikkapa kulttuuriperinnön säilyttämiseen tähtäävien ohjelmien osalta.

]]>
0 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239467-euroopan-kansalaisen-palkinto-saamelaisten-oikeuksia-ajavalle-yhdistykselle#comments Fri, 30 Jun 2017 09:35:22 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239467-euroopan-kansalaisen-palkinto-saamelaisten-oikeuksia-ajavalle-yhdistykselle
Komission globalisaatio-paperissa hyvää analyysiä mutta ratkaisut hukassa http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236861-komission-globalisaatio-paperissa-hyvaa-analyysia-mutta-ratkaisut-hukassa <p>Komissio julkaisi eilen keskusteluasiakirjan, jossa se pohtii keinoja globalisaation tuomien hyötyjen tasaisempaan jakamiseen. Kuten aiemmassa Euroopan tulevaisuutta pohtivassa paperissa, myös tämän paperin vahvin osio on sen alun taustoittava analyysi.&nbsp;</p><p>Globalisaatio on isoin yksittäinen yhteiskuntiamme mullistava tekijä. Se on yhä nopeampaa, syvempää ja laajemmin vaikuttavaa. Mukanaan globalisaatio on tuonut erityisesti kaksi maailmaamme muokkaavaa murrostekijää, ihmisten jatkuvasti lisääntyvän ja vapaamman liikkuvuuden sekä jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla yhteen nivoutuvat tapahtumat ja kohtalot ympäri maailman. Globalisaation murroksen kiihdyttiminä toimivat digitalisaatio ja kiertotalous, jotka omalta osaltaan jo nyt muokkaavat täysin uusiksi tapojamme tuottaa, kuluttaa, viihtyä ja elää.</p><p>Vuonna 2025 yli 60 prosenttia maapallon 8 miljardisesta väestöstä asuu Aasiassa, pääosin Kiinassa ja Intiassa. Euroopan unionin yhteenlaskettu väkimäärä on kokonaispotista vajaat 6 prosenttia. Tällä on vaikutusta niin alueemme poliittiseen, taloudelliseen kuin sotilaalliseenkin painoarvoon. On sanomattakin selvää, että vain yhdessä toimimalla Euroopan on mahdollista saada äänensä kuuluviin moninapaistuvassa ja Aasiaan kallistuvassa maailmassa. Vain yhdessä meillä on myös mahdollisuus vastata aluettamme kohtaaviin haasteisiin, erityisesti lähialueiden poliittiseen epävakauteen ja ilmastonmuutokseen.</p><p>Komission paperissa nostetaan hyvin esille digitalisoinnin mukanaan tuomat mahdollisuudet. Tässäkin tarvitaan EU:n sisällä yhteistyötä: on arvioitu, että tehokkaat EU:n laajuiset digimarkkinat voisivat tuoda mukanaan jopa 4 % kasvun EU:n bruttokansantuotteeseen vuoteen 2020 mennessä. Me eurooppalaiset pärjäämme vain innovaatioilla, osaamisella, älyllä ja sivistyksellä - hintakilpailuun, kilpajuoksuun pohjalle, meidän ei kannata lähteä.</p><p>Tämän lisäksi paperissa nostetaan hyvin esille sosiaalisen ulottuvuuden merkitys ja lupaus sosiaalipolitiikan vahvistamisesta Euroopan unionissa. EU:n tulisi globaaleilla areenoilla viedä eteenpäin aloitteita, joilla vahvistettaan globaalia sosiaalista vastuuta, muiden muassa reiluja työntekijöiden oikeuksia.&nbsp;&nbsp; Epätoivoiset ihmiset käyttäytyvät ymmärrettävästi myös vaaliuurnilla epätoivoisesti. Historia on täynnä esimerkkejä tästä. Työttömät, syrjäytyneet ja taloudellisissa sekä sosiaalisissa ongelmissa kamppailevat ihmiset äänestävät Kreikassa, Unkarissa ja ympäri Eurooppaa ja maailmaa luonnollisesti tuntemustensa mukaisesti. Epätoivoinen tarttuu mihin tahansa lupaukseen ja epätoivon politiikka käyttää tätä hyväksi.</p><p>Kritisoitavaakin komission paperista löytyy. Paperi ei mene käytännön toimiin ja siinä tunnutaan täysin unohdetun kiertotalouden tuoman potentiaalin. Me eurooppalaiset olemme mantereista eniten tuontiraaka-aineiden varassa ja siksi meillä on erityinen syy olla huolissamme siitä, että maapallomme rajat paukkuvat. Niukentuvia resursseja ei kuitenkaan pidä nähdä vaan ongelmana; tulevaisuuden globaalissa talouskilvassa voittaa se, joka osaa tehdä vähemmällä enemmän.</p><p>Tämän lisäksi paperissa tunnutaan unohtaneen jo olemassa olevat globaalit toimijat, erityisesti YK. Tämä unohdus on valitettavasti pitkään jatkunut trendi. Euroopan unionin nuiva suhtautuminen YK:hon on kuitenkin unionin pitkäaikaisen edun vastaista. On meidän omassa intressissämme vahvistaa YK:n roolia ja huolehtia omalta osaltamme siitä, että maailmanjärjestöllä on nykyistä vahvempi rooli tulevaisuuden maailmassa. Tarve YK:n kaltaiselle järjestölle ei ole hävinnyt minnekään - päinvastoin. Meillä on oltava tulevaisuudessakin kansainvälisesti legitiimi neuvotteluareena; paikka, jossa asioista on mahdollista keskustella ja sopia yhteisesti. Ei ole kenenkään etu - ei myöskään vallaltaan heikkenevän EU:n - jos YK:n sijaan aletaan suosia pienempiä, valikoidun maaryhmän &quot;Lions Clubeja&quot;. Uudessa maailmanjärjestyksessä EU ei voisi ottaa kutsua klubin kokouksiin annettuna.</p><p>Euroopan unionilla on edelleen vaikutusvaltaa YK:ssa ja myös hyvät mahdollisuudet oikealla diplomatialla ja yhtenäisellä toiminnalla kasvattaa tuota vaikutusvaltaansa nykyisestä. Sitoutumalla näyttävästi ja yhtenäisesti YK:n toimintaan ja maailmanjärjestön uudistamiseen, EU:lle on mahdollista nyt varmistaa se, että meillä on myös tulevaisuudessa toimiva ja kansainvälisen lain mukainen paikka neuvotella. YK-reformi otetaan toivon mukaan agendalle viimeistään siinä vaiheessa, kun komissio pohtii käytännön työkaluja globalisaatio-paperinsa jatkoksi.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Komissio julkaisi eilen keskusteluasiakirjan, jossa se pohtii keinoja globalisaation tuomien hyötyjen tasaisempaan jakamiseen. Kuten aiemmassa Euroopan tulevaisuutta pohtivassa paperissa, myös tämän paperin vahvin osio on sen alun taustoittava analyysi. 

Globalisaatio on isoin yksittäinen yhteiskuntiamme mullistava tekijä. Se on yhä nopeampaa, syvempää ja laajemmin vaikuttavaa. Mukanaan globalisaatio on tuonut erityisesti kaksi maailmaamme muokkaavaa murrostekijää, ihmisten jatkuvasti lisääntyvän ja vapaamman liikkuvuuden sekä jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla yhteen nivoutuvat tapahtumat ja kohtalot ympäri maailman. Globalisaation murroksen kiihdyttiminä toimivat digitalisaatio ja kiertotalous, jotka omalta osaltaan jo nyt muokkaavat täysin uusiksi tapojamme tuottaa, kuluttaa, viihtyä ja elää.

Vuonna 2025 yli 60 prosenttia maapallon 8 miljardisesta väestöstä asuu Aasiassa, pääosin Kiinassa ja Intiassa. Euroopan unionin yhteenlaskettu väkimäärä on kokonaispotista vajaat 6 prosenttia. Tällä on vaikutusta niin alueemme poliittiseen, taloudelliseen kuin sotilaalliseenkin painoarvoon. On sanomattakin selvää, että vain yhdessä toimimalla Euroopan on mahdollista saada äänensä kuuluviin moninapaistuvassa ja Aasiaan kallistuvassa maailmassa. Vain yhdessä meillä on myös mahdollisuus vastata aluettamme kohtaaviin haasteisiin, erityisesti lähialueiden poliittiseen epävakauteen ja ilmastonmuutokseen.

Komission paperissa nostetaan hyvin esille digitalisoinnin mukanaan tuomat mahdollisuudet. Tässäkin tarvitaan EU:n sisällä yhteistyötä: on arvioitu, että tehokkaat EU:n laajuiset digimarkkinat voisivat tuoda mukanaan jopa 4 % kasvun EU:n bruttokansantuotteeseen vuoteen 2020 mennessä. Me eurooppalaiset pärjäämme vain innovaatioilla, osaamisella, älyllä ja sivistyksellä - hintakilpailuun, kilpajuoksuun pohjalle, meidän ei kannata lähteä.

Tämän lisäksi paperissa nostetaan hyvin esille sosiaalisen ulottuvuuden merkitys ja lupaus sosiaalipolitiikan vahvistamisesta Euroopan unionissa. EU:n tulisi globaaleilla areenoilla viedä eteenpäin aloitteita, joilla vahvistettaan globaalia sosiaalista vastuuta, muiden muassa reiluja työntekijöiden oikeuksia.   Epätoivoiset ihmiset käyttäytyvät ymmärrettävästi myös vaaliuurnilla epätoivoisesti. Historia on täynnä esimerkkejä tästä. Työttömät, syrjäytyneet ja taloudellisissa sekä sosiaalisissa ongelmissa kamppailevat ihmiset äänestävät Kreikassa, Unkarissa ja ympäri Eurooppaa ja maailmaa luonnollisesti tuntemustensa mukaisesti. Epätoivoinen tarttuu mihin tahansa lupaukseen ja epätoivon politiikka käyttää tätä hyväksi.

Kritisoitavaakin komission paperista löytyy. Paperi ei mene käytännön toimiin ja siinä tunnutaan täysin unohdetun kiertotalouden tuoman potentiaalin. Me eurooppalaiset olemme mantereista eniten tuontiraaka-aineiden varassa ja siksi meillä on erityinen syy olla huolissamme siitä, että maapallomme rajat paukkuvat. Niukentuvia resursseja ei kuitenkaan pidä nähdä vaan ongelmana; tulevaisuuden globaalissa talouskilvassa voittaa se, joka osaa tehdä vähemmällä enemmän.

Tämän lisäksi paperissa tunnutaan unohtaneen jo olemassa olevat globaalit toimijat, erityisesti YK. Tämä unohdus on valitettavasti pitkään jatkunut trendi. Euroopan unionin nuiva suhtautuminen YK:hon on kuitenkin unionin pitkäaikaisen edun vastaista. On meidän omassa intressissämme vahvistaa YK:n roolia ja huolehtia omalta osaltamme siitä, että maailmanjärjestöllä on nykyistä vahvempi rooli tulevaisuuden maailmassa. Tarve YK:n kaltaiselle järjestölle ei ole hävinnyt minnekään - päinvastoin. Meillä on oltava tulevaisuudessakin kansainvälisesti legitiimi neuvotteluareena; paikka, jossa asioista on mahdollista keskustella ja sopia yhteisesti. Ei ole kenenkään etu - ei myöskään vallaltaan heikkenevän EU:n - jos YK:n sijaan aletaan suosia pienempiä, valikoidun maaryhmän "Lions Clubeja". Uudessa maailmanjärjestyksessä EU ei voisi ottaa kutsua klubin kokouksiin annettuna.

Euroopan unionilla on edelleen vaikutusvaltaa YK:ssa ja myös hyvät mahdollisuudet oikealla diplomatialla ja yhtenäisellä toiminnalla kasvattaa tuota vaikutusvaltaansa nykyisestä. Sitoutumalla näyttävästi ja yhtenäisesti YK:n toimintaan ja maailmanjärjestön uudistamiseen, EU:lle on mahdollista nyt varmistaa se, että meillä on myös tulevaisuudessa toimiva ja kansainvälisen lain mukainen paikka neuvotella. YK-reformi otetaan toivon mukaan agendalle viimeistään siinä vaiheessa, kun komissio pohtii käytännön työkaluja globalisaatio-paperinsa jatkoksi.

 

 

]]>
0 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236861-komission-globalisaatio-paperissa-hyvaa-analyysia-mutta-ratkaisut-hukassa#comments Thu, 11 May 2017 07:58:40 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236861-komission-globalisaatio-paperissa-hyvaa-analyysia-mutta-ratkaisut-hukassa
Macronin menestys avaa oven rohkeammalle EU-politiikalle http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236807-macronin-menestys-avaa-oven-rohkeammalle-eu-politiikalle <p>Ranskan presidentinvaalit osoittivat, että ihmiset haluavat vaihtoehtoja ja selkeitä linjoja EU:n kehittämiseksi. Macronin selvälukuisessa voitossa merkittävää ovat hänen painotuksensa eurooppalaisen yhteistyön ja EU:n kehittämisen suhteen. Macron on sanonut suosivansa EMU:n yhteistyön väkevöittämistä tiiviimmän ja aidomman talous- ja rahaliiton aikaansaamiseksi.</p><p>Vaalien toinen kierros osoitti, että tarvitaan selkeitä vaihtoehtoja tulevaisuuden ongelmien ratkaisemiseksi. Perinteiset puolueet eivät onnistuneet tarjoamaan äänestäjiä puhuttelevia ohjelmia ja karsiutuivat toiselta kierrokselta. Oikeisto-vasemmisto vastakkainasettelun sijaan Ranskan politiikkaan avautui uudenlainen jakolinja: konservatiivit vastaan reformistit.</p><p>Äärioikeistolaisen Le Penin lupaus muutoksen pysäyttämisestä osoittautui mahdottomuudeksi. Enemmistö ranskalaisista totesi, ettei menneisyyteen ole paluuta alati muuttuvassa maailmassa. Silti yli kymmenen miljoonaa äänestäjää valitsi Le Penin. Valtavaa äänipottia ei voi sivuuttaa. Voittopuheessaan Macron lupasikin tekevänsä kaikkensa, ettei ranskalaisilla olisi enää tulevaisuudessa syytä äänestää äärilaitojen ehdokkaita.</p><p>Macron on klassinen liberaali, joka kannattaa sekä vapaakauppaa ja joustavampia työmarkkinoita että ympäristönsuojelua ja vahvaa sosiaalista vastuuta. Presidenttinä hän tulee kohtaamaan valtavia haasteita ilman perinteistä puoluetta takanaan. Olisi ihme, jos viime vuonna En marche! -kansanliikeen perustanut Macron saisi tarvittavan enemmistön kesäkuun parlamenttivaaleissa. Hän joutuneekin tekemään sopimuksia perinteisten puolueiden kanssa. Parhaimmillaan Macron voi onnistua rakentamaan dynaamisen koalition vuoroin tasavaltalaisten (Républicains), vuoroin sosialistien kanssa; pahimmillaan hän ei saa parlamentissa mitään läpi. Tämä jää nähtäväksi.</p><p>Perinteisten puolueiden epäonnistumisen taustalla on niiden hyytyminen populismin varjossa. Populistien myrkyttämässä EU-keskustelussa valtapuolueet eivät ole rohjenneet tehdä uusia rakentavia avauksia. Haaste on ollut erityisen suuri tasavaltalaisille: pölhöpopulismi on lamaannuttanut fiksun ja vastuullisen puolueen. Heidän onkin nyt kysyttävä itseltään mikäli jäädä makaamaan paikalleen kuin peura populismin ajovaloihin, vaiko lähteä rakentamaan dynaamista ja vastuullista yhteistyötä Macronin kanssa. Perinteisillä puolueilla on joka tapauksessa edessään eksistentiaalinen kriisi: joko ne tarttuvat uusiin haasteisiin avoimin mielin, tai jolleivat tartu, niiden parasta ennen päiväys tulee pian vastaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ranskan presidentinvaalit osoittivat, että ihmiset haluavat vaihtoehtoja ja selkeitä linjoja EU:n kehittämiseksi. Macronin selvälukuisessa voitossa merkittävää ovat hänen painotuksensa eurooppalaisen yhteistyön ja EU:n kehittämisen suhteen. Macron on sanonut suosivansa EMU:n yhteistyön väkevöittämistä tiiviimmän ja aidomman talous- ja rahaliiton aikaansaamiseksi.

Vaalien toinen kierros osoitti, että tarvitaan selkeitä vaihtoehtoja tulevaisuuden ongelmien ratkaisemiseksi. Perinteiset puolueet eivät onnistuneet tarjoamaan äänestäjiä puhuttelevia ohjelmia ja karsiutuivat toiselta kierrokselta. Oikeisto-vasemmisto vastakkainasettelun sijaan Ranskan politiikkaan avautui uudenlainen jakolinja: konservatiivit vastaan reformistit.

Äärioikeistolaisen Le Penin lupaus muutoksen pysäyttämisestä osoittautui mahdottomuudeksi. Enemmistö ranskalaisista totesi, ettei menneisyyteen ole paluuta alati muuttuvassa maailmassa. Silti yli kymmenen miljoonaa äänestäjää valitsi Le Penin. Valtavaa äänipottia ei voi sivuuttaa. Voittopuheessaan Macron lupasikin tekevänsä kaikkensa, ettei ranskalaisilla olisi enää tulevaisuudessa syytä äänestää äärilaitojen ehdokkaita.

Macron on klassinen liberaali, joka kannattaa sekä vapaakauppaa ja joustavampia työmarkkinoita että ympäristönsuojelua ja vahvaa sosiaalista vastuuta. Presidenttinä hän tulee kohtaamaan valtavia haasteita ilman perinteistä puoluetta takanaan. Olisi ihme, jos viime vuonna En marche! -kansanliikeen perustanut Macron saisi tarvittavan enemmistön kesäkuun parlamenttivaaleissa. Hän joutuneekin tekemään sopimuksia perinteisten puolueiden kanssa. Parhaimmillaan Macron voi onnistua rakentamaan dynaamisen koalition vuoroin tasavaltalaisten (Républicains), vuoroin sosialistien kanssa; pahimmillaan hän ei saa parlamentissa mitään läpi. Tämä jää nähtäväksi.

Perinteisten puolueiden epäonnistumisen taustalla on niiden hyytyminen populismin varjossa. Populistien myrkyttämässä EU-keskustelussa valtapuolueet eivät ole rohjenneet tehdä uusia rakentavia avauksia. Haaste on ollut erityisen suuri tasavaltalaisille: pölhöpopulismi on lamaannuttanut fiksun ja vastuullisen puolueen. Heidän onkin nyt kysyttävä itseltään mikäli jäädä makaamaan paikalleen kuin peura populismin ajovaloihin, vaiko lähteä rakentamaan dynaamista ja vastuullista yhteistyötä Macronin kanssa. Perinteisillä puolueilla on joka tapauksessa edessään eksistentiaalinen kriisi: joko ne tarttuvat uusiin haasteisiin avoimin mielin, tai jolleivat tartu, niiden parasta ennen päiväys tulee pian vastaan.

]]>
4 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236807-macronin-menestys-avaa-oven-rohkeammalle-eu-politiikalle#comments EU Macron Ranskan presidentinvaalit 2017 Wed, 10 May 2017 08:37:00 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236807-macronin-menestys-avaa-oven-rohkeammalle-eu-politiikalle
Puhtaampaa ilmaa, terveellisempiä elinympäristöjä, vähemmän astmaa http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236518-puhtaampaa-ilmaa-terveellisempia-elinymparistoja-vahemman-astmaa <p>Noin 30 miljoonaa eurooppalaista sairastaa astmaa. Varsinkin eurooppalaisten lasten keskuudessa, allergia- ja astma on yksi yleisimmistä kroonisista sairauksista. Sairaus vaikuttaa henkilön hyvinvointiin, työkykyyn tai oppimistuloksiin. Yhteiskunnallisella tasolla allergia- ja astmasairauksien aiheuttamat kansantaloudelliset kustannukset ovat merkittäviä. Allergia- ja astmasairauksiin tulee eurooppalaisella tasolla reagoida lisäämällä tutkimusta, jakamalla tietoa hoitotyöhön liittyvistä hyvistä käytännöistä ja pitämällä huolta ympäristöstämme.</p><p>Ympäristöllä on suuri merkitys allergia- ja astmasairauksiin. Ilmastomuutos on johtanut pidempään siitepölykauteen ja lisännyt siitepölyä ja homeitiöitä. Polttoainehiukkaset ja muut ilmansaasteet ovat lisääntyneet, varsinkin kaupunkiympäristöissä. Astma- ja allergiasairauksien lisääntymiseen on vaikuttanut myös luonnon monimuotoisuuden katoaminen. Monipuolisen ympäristön on todettu lisäävän ihmisten vastustuskykyä.</p><p>Terveyden kannalta on kiireellistä luoda asuin- ja elinympäristöjä, joissa kaikki voi hengittää ilmaa turvallisesti ilman pelkoa astma- tai allergiakohtauksista. Varsinkin kaupunkiympäristöihin, joissa entistä enemmän ihmisiä asuu, tulee tuoda eri luonnonmuotoja rakennusten rinnalle.</p><p>Viime viikolla Euroopan parlamentin allergia- ja astmatyöryhmä, jonka puheenjohtajana toimin, julkisti eurooppalaisen vetoomuksen. Siinä peräänkuulutetaan tehokkaampia toimenpiteitä niin tutkimus- kuin hoitopuolella. Ennaltaehkäisyn lisäksi tavoitteena on lisätä tietoa ja koulutusta astmahoidon parantamiseksi, potilaiden oikeuksia kunnioittaen. Taustalla oleviin laukaisijatekijöihin, kuten ilmanlaatuun tulee myös puuttua. Vetoomuksen voi kuka tahansa käydä allekirjoittamassa syyskuuhun menneessä osoitteessa: &nbsp;<a href="http://www.callallergyasthma.eu/">http://www.callallergyasthma.eu/</a> &nbsp;</p><p>Kroonisten astma- ja allergiasairauksien lisääntyessä tarvitaan pikaisesti ympäristöömme, ilmanlaatuumme ja terveydenhuoltoomme huomiota kiinnittäviä askeleita. Puhtaammassa ympäristössä hengitämme kaikki paremmin.</p> Noin 30 miljoonaa eurooppalaista sairastaa astmaa. Varsinkin eurooppalaisten lasten keskuudessa, allergia- ja astma on yksi yleisimmistä kroonisista sairauksista. Sairaus vaikuttaa henkilön hyvinvointiin, työkykyyn tai oppimistuloksiin. Yhteiskunnallisella tasolla allergia- ja astmasairauksien aiheuttamat kansantaloudelliset kustannukset ovat merkittäviä. Allergia- ja astmasairauksiin tulee eurooppalaisella tasolla reagoida lisäämällä tutkimusta, jakamalla tietoa hoitotyöhön liittyvistä hyvistä käytännöistä ja pitämällä huolta ympäristöstämme.

Ympäristöllä on suuri merkitys allergia- ja astmasairauksiin. Ilmastomuutos on johtanut pidempään siitepölykauteen ja lisännyt siitepölyä ja homeitiöitä. Polttoainehiukkaset ja muut ilmansaasteet ovat lisääntyneet, varsinkin kaupunkiympäristöissä. Astma- ja allergiasairauksien lisääntymiseen on vaikuttanut myös luonnon monimuotoisuuden katoaminen. Monipuolisen ympäristön on todettu lisäävän ihmisten vastustuskykyä.

Terveyden kannalta on kiireellistä luoda asuin- ja elinympäristöjä, joissa kaikki voi hengittää ilmaa turvallisesti ilman pelkoa astma- tai allergiakohtauksista. Varsinkin kaupunkiympäristöihin, joissa entistä enemmän ihmisiä asuu, tulee tuoda eri luonnonmuotoja rakennusten rinnalle.

Viime viikolla Euroopan parlamentin allergia- ja astmatyöryhmä, jonka puheenjohtajana toimin, julkisti eurooppalaisen vetoomuksen. Siinä peräänkuulutetaan tehokkaampia toimenpiteitä niin tutkimus- kuin hoitopuolella. Ennaltaehkäisyn lisäksi tavoitteena on lisätä tietoa ja koulutusta astmahoidon parantamiseksi, potilaiden oikeuksia kunnioittaen. Taustalla oleviin laukaisijatekijöihin, kuten ilmanlaatuun tulee myös puuttua. Vetoomuksen voi kuka tahansa käydä allekirjoittamassa syyskuuhun menneessä osoitteessa:  http://www.callallergyasthma.eu/  

Kroonisten astma- ja allergiasairauksien lisääntyessä tarvitaan pikaisesti ympäristöömme, ilmanlaatuumme ja terveydenhuoltoomme huomiota kiinnittäviä askeleita. Puhtaammassa ympäristössä hengitämme kaikki paremmin.

]]>
9 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236518-puhtaampaa-ilmaa-terveellisempia-elinymparistoja-vahemman-astmaa#comments Kotimaa Astma Ilmanlaatu Kansanterveys Lasten terveys Terveys- ja ympäristöhaitta Wed, 03 May 2017 13:26:06 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236518-puhtaampaa-ilmaa-terveellisempia-elinymparistoja-vahemman-astmaa
Eurooppa kaipaa lisää riskipääomaa http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233977-eurooppa-kaipaa-lisaa-riskipaaomaa <p>Eurooppalainen talous on äärimmäisen riippuvainen perinteisestä pankkirahoituksesta. Vaikka talouskriisin pahimmasta aallokosta on noustu kuivemmille vesille ja talouden perusluvut antavat aihetta varovaiseen optimismiin, nousee PK-yritysten rahoitus edelleen yhdeksi suurimmista talouden kompastuskivistä. Pankkien mahdollisuudet rahoitukseen ja yritysten rahoitustarpeet eivät tunnu kohtaavan: tarvitaan monipuolisempia rahoituslähteitä. Ongelmana on erityisesti uusien, innovatiivisten - ja tätä kautta myös riskialttiiden - ideoiden, projektien ja yritysten rahoitus.</p><p>Eurooppa tarvitseekin kipeästi enemmän koko sisämarkkina-alueella toimivia bisnesenkeleitä ja riskipääomarahoitusta. Oman vastauksensa tähän pyrkii antamaan tänään (22.3.) talous- ja raha-asioiden valiokunnassa äänestetty lakiuudistus. Vastaan uudistuksesta parlamentin raportöörinä.</p><p>EU:n riskipääomamarkkinat laahaavat edelleen kaukana lähimmän vertailukohtamme, Yhdysvaltojen jäljessä: investointimäärien osalta EU:n markkinat ovat noin viisi kertaa pienemmät kuin Atlantin takaiset. Eurooppalaiset riskipääomamarkkinat ovat sirpaloituneet kansallisiksi, mikä myös rajoittaa täällä toimivien rahastojen kasvua. Verrattuna yhdysvaltalaisiin rahastoihin, eurooppalaiset riskipääomarahastot painivat pitkälti kääpiösarjassa. Oppia hyvin toimivista riskipääomamarkkinoista voisi hakea myös Aasian suunnalta tai Israelista.</p><p>Ongelmaksi tämä muodostuu erityisesti silloin, kun rahasto on päässyt tavoitteeseensa: löytänyt toimivan idean ja yrityksen. Vahvassa kasvuvaiheessa oleva start-up kaipaa usein juuri nopeimman kasvun vaiheessa rahoitusta, jota suhteellisen pienillä rahastoilla ei välttämättä ole yritykselle tarjota. Kun follow-up -rahoitusta ei Euroopassa ole tarjolla, on vaihtoehdot etsittävä muualta; ei ole lainkaan epätavallista, että kasvuvaiheessa yritykset siirtyvät Euroopasta Piilaaksoon.</p><p>Ongelma ei ole uusi, eikä tiedostamaton. Jo vuonna 2013 annetulla asetuksella luotiin uusi eurooppalainen riskipääomalle suunnattu passi (&rdquo;EuVECA&rdquo;), joka loi yhteiset pelisäännöt riskipääomarahaston markkinoinnille ja varainkeruulle ympäri Euroopan. Samalla luotiin myös toinen eurooppalainen markkinointipassi, joka oli suunnattu yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneille rahastoille (&rdquo;EuSEF&rdquo;). Kumpikaan näistä eurooppalaisista passeista ei saavuttanut täysin toivottua tulosta: huhtikuussa 2016 rahastoja koskevaan tietokantaan oli rekisteröity 70 EuVECA-rahastoa ja vain neljä EuSEF-rahastoa.</p><p>Osana EU:n laajempaa pääomamarkkinaunioni -hanketta komissio antoi esityksen näitä kahta eurooppalaista passia koskevien asetusten uudistamisesta. Pääomamarkkinaunionin laaja päämäärä on poistaa esteitä pääoman liikkumiselta jäsenmaasta toiseen ja näin helpottaa eurooppalaisten yritysten rahoitustilannetta. EuVECA ja EuSEF -passien uudistaminen istuu tähän päämäärään paremmin kuin hyvin. Tavoitteena on lisätä riskipääomarahoitusta helpottamalla sen rajat ylittävää toimintaa.</p><p>Nyt uudistuvalla lainsäädännöllä helpotetaan rahastojen rekisteröitymistä ja varmistetaan, ettei kukin kansallinen viranomainen vaadi rahastoilta perusteettomasti kansallisia rekisteröinti- ja valvontamaksuja. Tämä nykyisin yleinen käytäntö on täysin <em>eurooppalaisen</em> passin ajatuksen vastainen ja ehdotan, että parlamentti tukee ehdotusta tällaisten ylimääräisten maksujen täyskiellosta. Lisäksi myös isommille rahastonhoitajille avataan mahdollisuus hallinnoida EuVECA/SEF -rahastoja, minkä lisäksi rahastojen mahdollisuutta antaa yllämainittua follow-up -rahoitusta lisätään.</p><p>Komission ehdotukseen liittyi laajempi ehdotuspaketti, jolla kokonaisuudessaan pyritään lisäämään riskipääomarahoitusta unionissa. Paketin ehdotuksia ovat muun muassa EU:n budjettituki &rdquo;rahastojen rahastolle&rdquo;, jolla voitaisiin houkutella pääomaa suurilta yhteisösijoittajilta. EU:n rooli tässä on olla tavallaan houkutuslintuna, kantamassa suhteellisesti suurempi riski rahaston tekemistä investoinneista. Näin yksityinen pääoma saadaan helpommin osallistumaan rahastoon - sekin toki omalla riskillään, joka ei kuitenkaan kasva liian mittavaksi. Tämän lisäksi komissio pyrkii selvittämään riskipääomaa koskevia kansallisia käytäntöjä ja tätä kautta antamaan suosituksia parhaiden käytäntöjen edistämiseksi. Rahastojen kansallinen verokohtelu - joka on EU-kompetenssin ulkopuolella - muodostaa edelleen yhden suurimmista kompastuskivistä yhteiseurooppalaisille rahastomarkkinoille. Tällä saralla katse kääntyy jäsenmaihin, joiden tulisi ottaa opiksi toisiltaan ja helpottaa tältä osin rahastojen toimintaa ja samalla eurooppalaisten PK-yritysten rahoituksen hankintaa.</p><p>Valiokuntaäänestyksen jälkeen aloitamme lainsäädäntöä koskevat neuvottelut jäsenmaista koostuvan neuvoston kanssa. Tavoitteena on löytää yhteisymmärrys uusista säännöistä vielä ennen kesälomia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eurooppalainen talous on äärimmäisen riippuvainen perinteisestä pankkirahoituksesta. Vaikka talouskriisin pahimmasta aallokosta on noustu kuivemmille vesille ja talouden perusluvut antavat aihetta varovaiseen optimismiin, nousee PK-yritysten rahoitus edelleen yhdeksi suurimmista talouden kompastuskivistä. Pankkien mahdollisuudet rahoitukseen ja yritysten rahoitustarpeet eivät tunnu kohtaavan: tarvitaan monipuolisempia rahoituslähteitä. Ongelmana on erityisesti uusien, innovatiivisten - ja tätä kautta myös riskialttiiden - ideoiden, projektien ja yritysten rahoitus.

Eurooppa tarvitseekin kipeästi enemmän koko sisämarkkina-alueella toimivia bisnesenkeleitä ja riskipääomarahoitusta. Oman vastauksensa tähän pyrkii antamaan tänään (22.3.) talous- ja raha-asioiden valiokunnassa äänestetty lakiuudistus. Vastaan uudistuksesta parlamentin raportöörinä.

EU:n riskipääomamarkkinat laahaavat edelleen kaukana lähimmän vertailukohtamme, Yhdysvaltojen jäljessä: investointimäärien osalta EU:n markkinat ovat noin viisi kertaa pienemmät kuin Atlantin takaiset. Eurooppalaiset riskipääomamarkkinat ovat sirpaloituneet kansallisiksi, mikä myös rajoittaa täällä toimivien rahastojen kasvua. Verrattuna yhdysvaltalaisiin rahastoihin, eurooppalaiset riskipääomarahastot painivat pitkälti kääpiösarjassa. Oppia hyvin toimivista riskipääomamarkkinoista voisi hakea myös Aasian suunnalta tai Israelista.

Ongelmaksi tämä muodostuu erityisesti silloin, kun rahasto on päässyt tavoitteeseensa: löytänyt toimivan idean ja yrityksen. Vahvassa kasvuvaiheessa oleva start-up kaipaa usein juuri nopeimman kasvun vaiheessa rahoitusta, jota suhteellisen pienillä rahastoilla ei välttämättä ole yritykselle tarjota. Kun follow-up -rahoitusta ei Euroopassa ole tarjolla, on vaihtoehdot etsittävä muualta; ei ole lainkaan epätavallista, että kasvuvaiheessa yritykset siirtyvät Euroopasta Piilaaksoon.

Ongelma ei ole uusi, eikä tiedostamaton. Jo vuonna 2013 annetulla asetuksella luotiin uusi eurooppalainen riskipääomalle suunnattu passi (”EuVECA”), joka loi yhteiset pelisäännöt riskipääomarahaston markkinoinnille ja varainkeruulle ympäri Euroopan. Samalla luotiin myös toinen eurooppalainen markkinointipassi, joka oli suunnattu yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneille rahastoille (”EuSEF”). Kumpikaan näistä eurooppalaisista passeista ei saavuttanut täysin toivottua tulosta: huhtikuussa 2016 rahastoja koskevaan tietokantaan oli rekisteröity 70 EuVECA-rahastoa ja vain neljä EuSEF-rahastoa.

Osana EU:n laajempaa pääomamarkkinaunioni -hanketta komissio antoi esityksen näitä kahta eurooppalaista passia koskevien asetusten uudistamisesta. Pääomamarkkinaunionin laaja päämäärä on poistaa esteitä pääoman liikkumiselta jäsenmaasta toiseen ja näin helpottaa eurooppalaisten yritysten rahoitustilannetta. EuVECA ja EuSEF -passien uudistaminen istuu tähän päämäärään paremmin kuin hyvin. Tavoitteena on lisätä riskipääomarahoitusta helpottamalla sen rajat ylittävää toimintaa.

Nyt uudistuvalla lainsäädännöllä helpotetaan rahastojen rekisteröitymistä ja varmistetaan, ettei kukin kansallinen viranomainen vaadi rahastoilta perusteettomasti kansallisia rekisteröinti- ja valvontamaksuja. Tämä nykyisin yleinen käytäntö on täysin eurooppalaisen passin ajatuksen vastainen ja ehdotan, että parlamentti tukee ehdotusta tällaisten ylimääräisten maksujen täyskiellosta. Lisäksi myös isommille rahastonhoitajille avataan mahdollisuus hallinnoida EuVECA/SEF -rahastoja, minkä lisäksi rahastojen mahdollisuutta antaa yllämainittua follow-up -rahoitusta lisätään.

Komission ehdotukseen liittyi laajempi ehdotuspaketti, jolla kokonaisuudessaan pyritään lisäämään riskipääomarahoitusta unionissa. Paketin ehdotuksia ovat muun muassa EU:n budjettituki ”rahastojen rahastolle”, jolla voitaisiin houkutella pääomaa suurilta yhteisösijoittajilta. EU:n rooli tässä on olla tavallaan houkutuslintuna, kantamassa suhteellisesti suurempi riski rahaston tekemistä investoinneista. Näin yksityinen pääoma saadaan helpommin osallistumaan rahastoon - sekin toki omalla riskillään, joka ei kuitenkaan kasva liian mittavaksi. Tämän lisäksi komissio pyrkii selvittämään riskipääomaa koskevia kansallisia käytäntöjä ja tätä kautta antamaan suosituksia parhaiden käytäntöjen edistämiseksi. Rahastojen kansallinen verokohtelu - joka on EU-kompetenssin ulkopuolella - muodostaa edelleen yhden suurimmista kompastuskivistä yhteiseurooppalaisille rahastomarkkinoille. Tällä saralla katse kääntyy jäsenmaihin, joiden tulisi ottaa opiksi toisiltaan ja helpottaa tältä osin rahastojen toimintaa ja samalla eurooppalaisten PK-yritysten rahoituksen hankintaa.

Valiokuntaäänestyksen jälkeen aloitamme lainsäädäntöä koskevat neuvottelut jäsenmaista koostuvan neuvoston kanssa. Tavoitteena on löytää yhteisymmärrys uusista säännöistä vielä ennen kesälomia.

]]>
2 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233977-eurooppa-kaipaa-lisaa-riskipaaomaa#comments Wed, 22 Mar 2017 16:15:19 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233977-eurooppa-kaipaa-lisaa-riskipaaomaa
Junckerin puhditon puhe vei ilmat EU:n tulevaisuuspaperista http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232457-junckerin-puhditon-puhe-vei-ilmat-eun-tulevaisuuspaperista <p>Ei hyödytöntä puolesta vai vastaan -kiistelyä vaan aitoa keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista. Tätä pyrkii tarjoamaan tänään julkaistu komission valkoinen paperi EU:n tulevaisuudesta, jonka esittämä analyysi ja politiikkavaihtoehdot ovat kohdillaan. Siksi onkin harmillista, että itse täysistuntokeskustelu alkoi Junckerin valitettavan innottomalla ja harhailevalla puheella, josta puuttui johtajuus ja innostus. Tähän historialliseen aikaan EU tarvitsee johtajia, joilla on kyky ja tahdonvoima osoittaa yhteinen tie parempaan Eurooppaan.</p> <p>Analyysi EU:n syntyhistoriasta, unionin nykytilasta ja tulevista haasteista ovat komission paperin parasta antia. Näiden jatkona paperi hahmottelee viisi erilaista kehityskulkua unionille tarkoituksenaan avata aito keskustelu siitä, millaisen Euroopan me tulevaisuudessa haluamme. Kehityspolut vaihtelevat nykytilanteen säilyttämisestä yhteistyön keskittämiseen vain tiettyihin, hyvin rajattuihin alueisiin ja eritahtisesta Euroopasta nykyistä huomattavasti tiiviimpään ja laajempaan yhteistyöhön.</p> <p>Keskustelu Euroopan tulevaisuudesta sijoittuu haastavaan ajankohtaan: EU on vasta ponnistamassa jaloilleen talous- ja finanssikriisin raunioista. Unioni koetaan kaukaiseksi, epädemokraattiseksi ja sanelevaksi. Nationalismi ja protektionismi ovat nousussa - eivät vain Euroopassa, vaan myös maailmanlaajuisesti. Viime vuosien pakolaiskriisi, ilmastonmuutos ja terrorismi ovat kaikki uhkia, joihin unionilta odotetaan vastauksia.</p> <p>Samalla EU:n painopiste ja merkitys maailman mittakaavassa on heikkenemässä, alueen merkitys pienenee jatkuvasti niin väkiluvulla kuin taloudellisilla mittareilla mitattuna.</p> <p>Nämä haasteet ja kansainväliset kehityskulut huomioon ottaen on selvää, että ainoa tie eteenpäin on tiiviimpi yhteistyö, jos nykyinen eurooppalainen hyvinvointi ja tulevaisuuden talouskasvu halutaan turvata.</p> <p>Tästä syystä toivon, että keskustelu EU:n tulevaisuudesta keskittyisi pohtimaan sitä, mitä ovat ne alueet, joilla unioni voi tehdä enemmän. Yhdistäisin itse toivomaani tulevaisuuden kehityspolkuun elementtejä monista komission esittelemistä vaihtoehdoista: meidän tulee pohtia niitä painopisteitä, missä yhteistyötä voi ja tulee syventää, mutta samalla tulee pitää huoli kokonaisuudesta.</p> <p>Yhdessä toimiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien jäsenmaiden tulisi edetä saman tahtisesti. Monet erilaiset intressit, sisäpolitiikan vaikeudet sekä poliittiset suhdanteet estävät valtioita tekemästä tarvittavia päätöksiä yksimielisyydellä. Vaihtoehdoiksi jäävät joko tarvittavien ratkaisujen tekemättä jättäminen ja toiminnan halvaantuminen, tai sitten se, että ne, jotka kykenevät päättämään ja sopimaan, etenevät yhdessä. Tällöin muut seuraavat perässä silloin kun se niille sopii.</p> <p>On Suomen kaltaisen pienen ja avoimen talouden etu, että ympärillämme toimivat vahvat ja avoimet instituutiot jotka takaavat sen, että pelisäännöt ovat kaikille samat. Perinteisesti kokoomus ja Euroopan kansanpuolue EPP ovat olleet vahvoja, näkemyksellisiä EU-osaajia ja linjanvetäjiä. Nyt tätä suunnannäyttäjyyttä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Tämä vaatii meiltä niin kokoomuksessa kuin EPP:ssäkin nykyistä proaktiivisempaa EU-politiikkaa.</p> <p>Itse näen, että tulevaisuuden EU rakentuu seuraaville elementeille: vahva talous- ja rahaliitto, toimivat sisämarkkinat, kiertotalousajattelu, ihmisiä suojaava sosiaalinen ulottuvuus ja vahva ja toimiva ulkoinen turvallisuus.&nbsp;</p> <p>Kiertotalouden merkittävästä taloudellisesta potentiaalista olen kirjoittanut aiemmissa kolumneissani pidemmin. Niukentuvien luonnonresurssien ja kasvavan väestön maailmassa kilpailu tuotantoraaka-aineista tulee väistämättä kasvamaan. Tavoitteena tulee olla lähes jätteetön yhteiskunta, missä vanhasta tuotteesta luodaan uusia.</p> <p>Yhteisen raha- ja talouspolitiikan saralla tärkeää on siirtää painopistettä säännöistä instituutioihin. Tarvitsemme sekä euromaiden talouspolitiikkojen vahvempaa koordinointia, mutta myös tiiviimpää keskittymistä sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaan.</p> <p>Huomattavaa onkin juuri tarve EU-laajuiselle, nykyistä huomattavasti vahvemmalle sosiaaliselle ulottuvuudelle: EU:n tulee kyetä takaamaan kansalaisilleen minimitason perusoikeudet ja -palvelut. Yhteiskunnan marginaaleihin ajautuminen, epätoivo ja tulevaisuuden näkymien puuttuminen luovat maaperää niin kotikutoiselle terrorismille kuin yhteiskunnan pohjaa rapauttavalle epätasa-arvolle.</p> <p>Epävakaiden ympäröivien alueiden geopoliittinen haaste tuo erityisesti esille tarpeen vahvistetusta eurooppalaisesta kriisinhallinnasta. EU:lle tulisi luoda oma, kriisinhallintaan keskittynyt virasto. Konventionaalisen reagointi- ja toimintakyvyn tulee luonnollisesti niin ikään olla osa tiiviimpää puolustusyhteistyötä. Tällä hetkellä EU:lla on äärimmäisen pieni ja hidas reagointikapasiteetti - tämä on myös kansainvälisesti tiedossa. Paremmin toimivan järjestelmän rakentaminen vaatii yhteisiä keskusteluja ja rakenteiden tiivistämistä ja muutosta. EU:n tulisikin keskittää voimansa sisäisten puolustus- ja turvallisuusmekanismiensa parantamiseen pelkän NATO-keskustelun sijaan.</p> <p>On edelleen meidän kaikkien eurooppalaisten etu rakentaa EU:sta taloudellisesti vahva ja poliittisesti vaikutusvaltainen ja tehokas toimija.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ei hyödytöntä puolesta vai vastaan -kiistelyä vaan aitoa keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista. Tätä pyrkii tarjoamaan tänään julkaistu komission valkoinen paperi EU:n tulevaisuudesta, jonka esittämä analyysi ja politiikkavaihtoehdot ovat kohdillaan. Siksi onkin harmillista, että itse täysistuntokeskustelu alkoi Junckerin valitettavan innottomalla ja harhailevalla puheella, josta puuttui johtajuus ja innostus. Tähän historialliseen aikaan EU tarvitsee johtajia, joilla on kyky ja tahdonvoima osoittaa yhteinen tie parempaan Eurooppaan.

Analyysi EU:n syntyhistoriasta, unionin nykytilasta ja tulevista haasteista ovat komission paperin parasta antia. Näiden jatkona paperi hahmottelee viisi erilaista kehityskulkua unionille tarkoituksenaan avata aito keskustelu siitä, millaisen Euroopan me tulevaisuudessa haluamme. Kehityspolut vaihtelevat nykytilanteen säilyttämisestä yhteistyön keskittämiseen vain tiettyihin, hyvin rajattuihin alueisiin ja eritahtisesta Euroopasta nykyistä huomattavasti tiiviimpään ja laajempaan yhteistyöhön.

Keskustelu Euroopan tulevaisuudesta sijoittuu haastavaan ajankohtaan: EU on vasta ponnistamassa jaloilleen talous- ja finanssikriisin raunioista. Unioni koetaan kaukaiseksi, epädemokraattiseksi ja sanelevaksi. Nationalismi ja protektionismi ovat nousussa - eivät vain Euroopassa, vaan myös maailmanlaajuisesti. Viime vuosien pakolaiskriisi, ilmastonmuutos ja terrorismi ovat kaikki uhkia, joihin unionilta odotetaan vastauksia.

Samalla EU:n painopiste ja merkitys maailman mittakaavassa on heikkenemässä, alueen merkitys pienenee jatkuvasti niin väkiluvulla kuin taloudellisilla mittareilla mitattuna.

Nämä haasteet ja kansainväliset kehityskulut huomioon ottaen on selvää, että ainoa tie eteenpäin on tiiviimpi yhteistyö, jos nykyinen eurooppalainen hyvinvointi ja tulevaisuuden talouskasvu halutaan turvata.

Tästä syystä toivon, että keskustelu EU:n tulevaisuudesta keskittyisi pohtimaan sitä, mitä ovat ne alueet, joilla unioni voi tehdä enemmän. Yhdistäisin itse toivomaani tulevaisuuden kehityspolkuun elementtejä monista komission esittelemistä vaihtoehdoista: meidän tulee pohtia niitä painopisteitä, missä yhteistyötä voi ja tulee syventää, mutta samalla tulee pitää huoli kokonaisuudesta.

Yhdessä toimiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien jäsenmaiden tulisi edetä saman tahtisesti. Monet erilaiset intressit, sisäpolitiikan vaikeudet sekä poliittiset suhdanteet estävät valtioita tekemästä tarvittavia päätöksiä yksimielisyydellä. Vaihtoehdoiksi jäävät joko tarvittavien ratkaisujen tekemättä jättäminen ja toiminnan halvaantuminen, tai sitten se, että ne, jotka kykenevät päättämään ja sopimaan, etenevät yhdessä. Tällöin muut seuraavat perässä silloin kun se niille sopii.

On Suomen kaltaisen pienen ja avoimen talouden etu, että ympärillämme toimivat vahvat ja avoimet instituutiot jotka takaavat sen, että pelisäännöt ovat kaikille samat. Perinteisesti kokoomus ja Euroopan kansanpuolue EPP ovat olleet vahvoja, näkemyksellisiä EU-osaajia ja linjanvetäjiä. Nyt tätä suunnannäyttäjyyttä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Tämä vaatii meiltä niin kokoomuksessa kuin EPP:ssäkin nykyistä proaktiivisempaa EU-politiikkaa.

Itse näen, että tulevaisuuden EU rakentuu seuraaville elementeille: vahva talous- ja rahaliitto, toimivat sisämarkkinat, kiertotalousajattelu, ihmisiä suojaava sosiaalinen ulottuvuus ja vahva ja toimiva ulkoinen turvallisuus. 

Kiertotalouden merkittävästä taloudellisesta potentiaalista olen kirjoittanut aiemmissa kolumneissani pidemmin. Niukentuvien luonnonresurssien ja kasvavan väestön maailmassa kilpailu tuotantoraaka-aineista tulee väistämättä kasvamaan. Tavoitteena tulee olla lähes jätteetön yhteiskunta, missä vanhasta tuotteesta luodaan uusia.

Yhteisen raha- ja talouspolitiikan saralla tärkeää on siirtää painopistettä säännöistä instituutioihin. Tarvitsemme sekä euromaiden talouspolitiikkojen vahvempaa koordinointia, mutta myös tiiviimpää keskittymistä sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaan.

Huomattavaa onkin juuri tarve EU-laajuiselle, nykyistä huomattavasti vahvemmalle sosiaaliselle ulottuvuudelle: EU:n tulee kyetä takaamaan kansalaisilleen minimitason perusoikeudet ja -palvelut. Yhteiskunnan marginaaleihin ajautuminen, epätoivo ja tulevaisuuden näkymien puuttuminen luovat maaperää niin kotikutoiselle terrorismille kuin yhteiskunnan pohjaa rapauttavalle epätasa-arvolle.

Epävakaiden ympäröivien alueiden geopoliittinen haaste tuo erityisesti esille tarpeen vahvistetusta eurooppalaisesta kriisinhallinnasta. EU:lle tulisi luoda oma, kriisinhallintaan keskittynyt virasto. Konventionaalisen reagointi- ja toimintakyvyn tulee luonnollisesti niin ikään olla osa tiiviimpää puolustusyhteistyötä. Tällä hetkellä EU:lla on äärimmäisen pieni ja hidas reagointikapasiteetti - tämä on myös kansainvälisesti tiedossa. Paremmin toimivan järjestelmän rakentaminen vaatii yhteisiä keskusteluja ja rakenteiden tiivistämistä ja muutosta. EU:n tulisikin keskittää voimansa sisäisten puolustus- ja turvallisuusmekanismiensa parantamiseen pelkän NATO-keskustelun sijaan.

On edelleen meidän kaikkien eurooppalaisten etu rakentaa EU:sta taloudellisesti vahva ja poliittisesti vaikutusvaltainen ja tehokas toimija.

]]>
8 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232457-junckerin-puhditon-puhe-vei-ilmat-eun-tulevaisuuspaperista#comments Wed, 01 Mar 2017 17:01:48 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232457-junckerin-puhditon-puhe-vei-ilmat-eun-tulevaisuuspaperista
Täysistunto päätti: EU:n päästökauppa remonttiin http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231602-taysistunto-paatti-eun-paastokauppa-remonttiin <p>EU:n päästökauppajärjestelmä on unionin toistaiseksi pääasiallisin keino vähentää kasvihuonepäästöjä ja saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksessa asetetut tavoitteet. Päästökaupan piirissä on 45 prosenttia kaikista EU:n hiilidioksidipäästöistä.</p><p>Eilen parlamentti äänesti päästökauppajärjestelmän uudistamisesta. Järjestelmän ongelmana on ollut kroonisen alhainen päästöoikeuksien hinta, joka ei ole kannustanut toivottuihin päästöleikkauksiin. Tällä hetkellä päästötonnin hinta on noin viiden euron paikkeilla. Tällä hintaa markkinaehtoinen mekanismi ei ohjaa leikkaamaan päästöjä.</p><p>Monet alat, joiden katsotaan olevan erityisen herkkiä kilpailulle kolmansien maiden toimijoiden kanssa, nauttivat tällä hetkellä ilmaisista päästöoikeuksista. Ilmaisten päästöoikeuksien osuus kaikista oikeuksista on 43 prosenttia, ja usein katsotaan, että näistä hyötyvät tällä hetkellä myös sektorit, jotka eivät ilmaisia oikeuksia välttämättä tarvitsisi.</p><p>Erityisesti näitä ongelmakohtia on pyritty hiomaan pois uudelle päästökauppakaudelle vuodesta 2020 eteenpäin.</p><p>Mitä parlamentissa nyt sitten päätettiin?</p><p>Positiivisina askeleina parlamentti haluaa vähentää markkinoilla olevien ylimääräisten päästöoikeuksien määrää. Näitä varten perustettiin jo jokunen vuosi takaperin niin kutsuttu markkinavakausvaranto, jonne sijoitettiin muiden muassa tehtaiden sulkemisesta syntyneitä ylimääräisiä päästöoikeuksia. Vakausvaranto tulee käyttöön vuonna 2019. Parlamentti ehdottaa, että varannosta poistetaan 800 miljoonaa päästöoikeutta vuonna 2021 ja että varantoon siirretään markkinoilta jatkossa tarvittaessa nopeammin ylimääräisiä päästöoikeuksia.</p><p>Laivaliikenteen osalta parlamentti esittää sen sisällyttämistä päästökauppajärjestelmän piiriin vuodesta 2023 eteenpäin siinä tapauksessa, ettei ala saa siihenkään mennessä sovittua omaa järjestelmäänsä päästöjen leikkaukselle. Tämä koskisi laivoja, jotka pysähtyvät EU-satamissa samaan tapaan, kuin EU:n sisäinen lentoliikenne on päästökauppajärjestelmän piirissä. Lentoliikenteen sisällyttämisestä järjestelmään päätettiin jo muutama vuosi takaperin. Tähän ei tule muutosta.</p><p>Kunnianhimoa jäi kuitenkin myös puuttumaan. Parlamentti päätyi tukemaan komission esitystä päästöoikeuksien kokonaismäärän vähentämisestä 2,2 prosentin vuositahtia, eikä hyväksynyt ympäristövaliokunnassa ehdotettua nopeampaa 2,4 prosentin vähentämistahtia. Tämä vaikeuttaa Pariisissa sovittujen tavoitteiden toteuttamista ja tarkoittaa sitä, että seuraavalla vähennyskaudella vähennysten täytyy olla entistä radikaalimpia.</p><p>Ilmastotoimien kustannukset kasvavat koko ajan. Mitä nopeammin ja radikaalimmin päästöjä lähdetään vähentämään, sitä halvemmalla päästään. Taloudellinen sopeutuminen ilmaston muutoksen hillitsemiseen vaikeutuu entisestään, jos tekoja lykätään tuleville vuosikymmenille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU:n päästökauppajärjestelmä on unionin toistaiseksi pääasiallisin keino vähentää kasvihuonepäästöjä ja saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksessa asetetut tavoitteet. Päästökaupan piirissä on 45 prosenttia kaikista EU:n hiilidioksidipäästöistä.

Eilen parlamentti äänesti päästökauppajärjestelmän uudistamisesta. Järjestelmän ongelmana on ollut kroonisen alhainen päästöoikeuksien hinta, joka ei ole kannustanut toivottuihin päästöleikkauksiin. Tällä hetkellä päästötonnin hinta on noin viiden euron paikkeilla. Tällä hintaa markkinaehtoinen mekanismi ei ohjaa leikkaamaan päästöjä.

Monet alat, joiden katsotaan olevan erityisen herkkiä kilpailulle kolmansien maiden toimijoiden kanssa, nauttivat tällä hetkellä ilmaisista päästöoikeuksista. Ilmaisten päästöoikeuksien osuus kaikista oikeuksista on 43 prosenttia, ja usein katsotaan, että näistä hyötyvät tällä hetkellä myös sektorit, jotka eivät ilmaisia oikeuksia välttämättä tarvitsisi.

Erityisesti näitä ongelmakohtia on pyritty hiomaan pois uudelle päästökauppakaudelle vuodesta 2020 eteenpäin.

Mitä parlamentissa nyt sitten päätettiin?

Positiivisina askeleina parlamentti haluaa vähentää markkinoilla olevien ylimääräisten päästöoikeuksien määrää. Näitä varten perustettiin jo jokunen vuosi takaperin niin kutsuttu markkinavakausvaranto, jonne sijoitettiin muiden muassa tehtaiden sulkemisesta syntyneitä ylimääräisiä päästöoikeuksia. Vakausvaranto tulee käyttöön vuonna 2019. Parlamentti ehdottaa, että varannosta poistetaan 800 miljoonaa päästöoikeutta vuonna 2021 ja että varantoon siirretään markkinoilta jatkossa tarvittaessa nopeammin ylimääräisiä päästöoikeuksia.

Laivaliikenteen osalta parlamentti esittää sen sisällyttämistä päästökauppajärjestelmän piiriin vuodesta 2023 eteenpäin siinä tapauksessa, ettei ala saa siihenkään mennessä sovittua omaa järjestelmäänsä päästöjen leikkaukselle. Tämä koskisi laivoja, jotka pysähtyvät EU-satamissa samaan tapaan, kuin EU:n sisäinen lentoliikenne on päästökauppajärjestelmän piirissä. Lentoliikenteen sisällyttämisestä järjestelmään päätettiin jo muutama vuosi takaperin. Tähän ei tule muutosta.

Kunnianhimoa jäi kuitenkin myös puuttumaan. Parlamentti päätyi tukemaan komission esitystä päästöoikeuksien kokonaismäärän vähentämisestä 2,2 prosentin vuositahtia, eikä hyväksynyt ympäristövaliokunnassa ehdotettua nopeampaa 2,4 prosentin vähentämistahtia. Tämä vaikeuttaa Pariisissa sovittujen tavoitteiden toteuttamista ja tarkoittaa sitä, että seuraavalla vähennyskaudella vähennysten täytyy olla entistä radikaalimpia.

Ilmastotoimien kustannukset kasvavat koko ajan. Mitä nopeammin ja radikaalimmin päästöjä lähdetään vähentämään, sitä halvemmalla päästään. Taloudellinen sopeutuminen ilmaston muutoksen hillitsemiseen vaikeutuu entisestään, jos tekoja lykätään tuleville vuosikymmenille.

]]>
0 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231602-taysistunto-paatti-eun-paastokauppa-remonttiin#comments Thu, 16 Feb 2017 14:45:05 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231602-taysistunto-paatti-eun-paastokauppa-remonttiin